torstai 4. tammikuuta 2018

Lukupinon 2017 kohokohdat



Lukupino ei nimestään huolimatta ikinä mahtunut "pelkän" kirjablogin saappaisiin ja sen näkyy viime vuoden kokemuksissakin. Kirjoja, esityksiä ja kaikkea kulttuuriiin liittyvää tuli nautittua reippaasti ja alla olen listannut muutamia hienoimpia kokemuksia.



Näyttelyt


We Have a Dream Fotografiskassa
Myös Fotografiskan 2017 Maailman paras -museoravintola tuli testattua.

Caesar van Everdingen Sinebrychoffin taidemuseossa
Tämän nostaisin vuoden parhaaksi näyttelyksi.

Näkyväksi neulottu - Yarn Visions Keravalla
Yllättävän hieno toteutus neulottua taidetta.

Cris af Enehielm - HAM Helsinki
Värikäs, hauska taiteilija.

Minä en ole minä Sinebrychoffin taidemuseossa

Pekka Kauhanen ja Ola Kolehmainen HAMissa

Melek Mazici. Wing of eternity. 2007-2016



Kirjat



Fintiaanien mailla

Eleanor Hendersonin Ten Thousand Saints
Tästä tehtiin myös hieno leffa.

Terhi Törmälehto - Vaikka vuoret järkkyisivät

Janne Kukkosen Voro
Sarjakuvaa!

Foederati 1 - Myrskyntuoja
Lisää sarjakuvaa!

Blake Crouch - Pimeää ainetta
Hienoa oli myös Blake Crouchin haastattelu.

luin tämän jo 2016, jolloin ehkäpä vuoden paras kotimainen mielestäni.

Mikko Kalajoki - Miesmuisti

Garth Greenwell - Kaikki mikä sinulle kuuluu
Myös Greenwell oli ilo saada Lukupinon haastatteluun.

Anna Kontula - Luokkalaki
Juuri nyt taas hyvin ajankohtainen

Harry Salmenniemi - Uraanilamppu ja muita novelleja
Vuoden paras.


Jenna Kostet - Pikimusta, sysipimeä

Mikko Rimminen - Maailman luonnollisin asia
Olin varma, että tässä on vuoden oudoin kirja, mutta sitten tuli vastaan Jatkosota-Extra.

Selja Ahava - Ennen kuin mieheni katoaa

Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy
Oma panokseni Ylen 100 kirjaa -hankkeeseen.

Depressiopäiväkirjat - Anni Saastamoinen

Valas nimeltä Goliat - Cristina Sandu

Neil Gaiman - Norse Mythology


Esitykset

Alexey Kosarev, Svetlana Sozdateleva


Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth Kansallisoopperassa
Tämä taisikin olla yksi parhaita oopperoita, joita olen nähnyt.

Tämän jälkeen haluan nähdän kaiken missä näyttelee Sanna June-Hyde.

Tuomo Railon megaintiimi monologinäytelmä.

Heikki Ranta ennemminkin kanavoi kuin näytteli Kirkaa.


Tositarinaan näytelmän takana haluaisin vielä tutustua tarkemmin.



Ooppera, jossa yleisö seurasi esiintyjiä pitkin tehdashalleja kuulokkeet korvissaan.

Sekä kirjana että musikaalina yksi vuoden isoimmista kokemuksista.

Unto Mononen ei ollut ikinä kauheasti omalla tutkalla, mutta kylläpä siinä oli mielenkiintoinen tyyppi.

Cats -neitsyyteni on viety.

Kansiksen Suomi 100 -juhlateos.

Elämä muuttui kun tajusin, että Svenskanilla saa tekstityslaitteen käyttöön.

Energiaa!

Pikkujäbän kanssa vaihteeksi teatterissa.


Elämäni oudoin esitys.


Vielä nostaisin viime vuodelta myös Porvoon sarjisfestarin Å-festin, kun pääsin kokemaan saman oopperan parinkymmenen vuoden ikäerolla, upeat Koomisen oopperan Lied-konsertit, Kirjamessut, tein ensimmäisen mixtapen suomalaiselle kirja-alalle (ehkä jatkoa myöhemmin), Suomen eka pelimusakonsertti (ja vielä GameExpokin), suuri kunnia saada toimia Finlandia-lähettiläänä ja toki paljon muuta mitä voi tuolta oikeasta laidasta lähteä klikkailemaan auki.

Erityisen kivaa on ollut osallistua erilaisiin tapahtumiin muiden kirja-alan tyyppien ja bloggareiden kera sekä jutella ihmisten kanssa tuolla sosiaalisessa mediassa (tuosta alta hei seuraamaan ja mukaan keskusteluun). Tämä yhteisö on tuonut paljon iloa elämään ja sen takia Lukupino jatkaa entiseen malliin ja vähän uuteenkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.