Takakansi Podcastin vieraana

Iso Mieli -kulttuurimedian Marko Suomi kutsui minut juttelemaan kirjoista ja bloggaamisesta tämän mainioon Takakansi-podcastiin. Jouduin hieman keräämään rohkeutta, mutta onneksi lähdin. Kirjakeskustelut ovat ihan parasta ja oli upeaa olla mukana.

Jouko Turkka - Kärsimys on turhaa

Jouko Turkka on kuollut, mutta ei hiljentynyt. Tämän postuumisti ilmestynyt teos nostaa lihallisuudessaan tuon kirjailijan ja teatterintekijän haudastaan. Se tekee itsensä todella läsnäolevaksi ja tunkeaa väkisin lukijan tajuntaan. Turkka onnistuu vielä järkyttämään viimeisen kerran.

Nick Veasey - Inside Out

Nick Veasey, Veasey Jet, 2013, yksityiskohta

Nick Veaseyn näyttely Inside Out Tukholman Fotografiska-museossa esitteli Veaseyn uraa "röntgenkuvaajana" vuosien ajalta. Tämän kuvat paljastavat kohteensa sisältä käsin ja tekee näyttelystä puhtaasti hauskan kokemuksen.

KOM-teatterin Veriruusut tuo esiin sisällisodan naistaistelijoita

Saga Sarkola, Inka Reyes, Helmi-Leena Nummela, Vilma Melasniemi ja Oona Airola Valokuva: Marko Mäkinen

Anneli Kanto kirjoitti historiallisen romaanin Veriruusut vuoden 1918 tapahtumista viisitoistavuotiaan Sigridin näkökulmasta. Nyt sisällissodan merkkivuotena onkin tuotu entistä enemmän esiin sitä varjoon jäänyttä tosiasiaa, että kyseessä ei ollut vain miesten sota. Niin uhreissa kuin taistelijoissakin naiset olivat yhtälailla edustettuna.

Iloinen Don Quijote Kansallisbaletissa

Eun-Ji Ha, Frans Valkama. Kuva: Mirka Kleemola

Don Quijote on sellaisia baletin klassikoita, joita mainitaan aina kun pohditaan niitä lemppariteoksia. Miquel de Cervantes kirjoitti Don Quijoten 1605 ja siitä tuli tunnetusti yksi maailmankirjallisuuden suurimpia klassikoita. Marius Petipan luoma baletin nykyversio on 1800-luvun lopulta.

Trubaduuri - Kansallisooppera

Kuva: Stefan Bremer 2018

Trubaduuri on Giuseppe Verdin säveltämä ooppera vuodelta 1853, josta näin juuri hämmentävän, kuvottavan ja niin upean toteutuksen Kansallisoopperan lavalla. Ohjaaja Joan Anton Rechin visio oli uskalias ja ajatuksia herättävä, mutta jätti myös tilaa alkuperäisen teoksen kauneudelle.

Lemminkäinen - Kansallisteatteri

Tomi Alatalo ja Marja Salo. Kuvaaja Tommi Mattila.

Lemminkäinen Kansallisteatterissa oli yksi eniten odottamiani näytelmiä tälle vuodelle. Ei vähiten siksi, että tiesin sen joiltain osin pohjautuvan Juha Hurmeen Finlandian voittaneeseen teokseen Niemi, josta kirjoitin pidemmin täällä. On vähän tyhmää kirjoittaa, että "odotukset palkittiin", mutta kun ne tosiaan palkittiin.

Minna Canth meni liian pitkälle

Minna Canth 17-vuotiaana. Kuva: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Minna Canth (1844 - 1897) halusi kaikkea muuta kuin nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Tämä kävi olemassaolevaa järjestystä vastaan lehtikirjoituksin ja liikenaisena. Etenkin tämän näytelmien totuudenmukaiset kuvaukset naisten elämästä herättivät yhteiskunnassa vastustusta. Samaa vastustusta, jota nykyajan naiset saavat kun nämä jatkavat Canthinkin käymää taistelua tasa-arvon puolesta.

Julia & Romeo - Kansallisteatteri

Satu Tuuli Karhu. Kuvaaja Tuomo Manninen.

Julia & Romeo on William Shakespearen tekstiin perustuva näytelmä, joka veti Kansallisteatterin yleisön villiksi tuoreessa ensi-illassa. Modernisointeja tästä klassikosta on nähty varmasti noin tsiljoona, mutta kylläpä tässä oli tuoreen oloinen otto näytelmästä.

Emmi Valve - Armo

Emmi Valveen Armo on sarjakuva, jossa omakohtaisten kokemusten kautta on luotu pieni ikkuna masennuksen ja ahdistuksen valtaamaan elämään. Teoksen luettuani en osannut kirjoittaa siitä heti mitään. Tarvitsin aikaa päästäkseni siitä edes hitusen irti.