Gothic Modern Ateneumissa




Gothic Modern näyttely avaa uusia näkökulmia aikakauteen, joka resonoi vahvasti myös omaamme. Romanttisen gotiikan sijasta näemme jotain melko raadollista ja realistista, mutta yksittäisten teosten äärelle pysähtyessä vaikutelma oli kuitenkin jopa ristiriitaisen levollinen ja kaunis.

Ateneum rakennuksena toimii loistavana tilana tälle näyttelylle. Korkeat ja koristeelliset salit antavat teoksille arvoisensa maiseman ja pelkkä askelten kaiku luo kauniin aavemaisen tunnelman juuri näiden teosten äärelle.


Marianne Stokes: Melisande (n. 1895). Wallraf-Richartz-Museum & Fondation Corboud, Cologne. inv.nro WRM 3623. © Rheinisches Bildarchiv Köln.


Renesanssin ja keskiajan taide toimivat alustana synkälle ja ihmisyyden pimeitä puolia tutkivalle taiteella. Yhdistettynä tämä vielä romanttisiin liikkeisiin, oli maailmaan tullut goottilainen estetiikka, josta vielä tämä päivänä ammenetaan populaarikulttuuria myöten.

Ateneumin näyttely keskittyy kuitenkin modernin ajan taiteeseen ja siihen miten vanhat kuoleman, seksuaalisuuden ja kärsimyksen teemat ovat näkyneet esimerkiksi Lucas Cranach vanhemman, Akseli Gallen-Kallelan, Helen Schjerfbeckin, Marianne Stokesin, Vincent van Goghin, Edvard Munchin ja Hugo Simbergin taiteessa.

Tarve näyttelylle on tullut ensimmäistä kertaa puheeksi jo vuonna 2017 ja modenin ajan kytkös keskiajan tummiin sävyihin on aiemmin ollut suhteellisen tutkimaton aihe. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tummia sävyjä oli nähtävissä aivan arkisessa elämässä, yhteisöjen keskellä ja traumoissa, jotka ihmisiä yhdistivät.


Arnold Böcklin: Omakuva viulua soittavan kuoleman kanssa (1872). Alte Nationalgalerie, Staatliche Museen zu Berlin. Kuva: Staatliche Museen zu Berlin, Nationalgalerie / Andres Kilger.


Taide tuo kauneutta ihmisyyden alueisiin, joissa sitä arjessa harvoin näkee. Synkkyyden kuvaus ei poista traumoja, mutta auttaa ymmärtämään niitä monipuolisemmin ja parhaimmillaan auttaa ottamaan niitä haltuun uusin tavoin. Näyttelyn saleja kiertäessä voi tuntea eräänlaisen pyrkimyksen eteenpäin, vaikka toivon sijaan itse kuvasto tuntuukin heijastelevan ensinäkemältä toivottomuutta.

Itselleni tuli iloisena yllätyksenä taidegrafiikan runsaus näyttelyssä. Hienona yksityiskohtana oli pari painolaattaa, joiden kautta todella pääsi sisään luomisprosessiin. Huoneiden teemat olivat kuratoitu niin, että matka Ateneumin ympäri tarjosi jatkuvasti uutta ajateltavaa aiheesta ja sitoi synkkyyden teemat historiaan ja yhteiskuntaan.

Lisätietoa näyttelystä löytyy Ateneumin sivuilta täällä. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin kirja, joka avaa sen taustoja laajasti. Kirjan suomenkielinen versio on vieläpä poikkeuksellisen kaunis esineenä vaikka itse valitsinkin englanninkielisen, jossa kuvat taas ovat isompia.