Salem's Lot - kevyttä syssykauhua
Stephen King on niitä kirjailijoita, joiden uuden teokseen tartun aina automaattisesti. Oma suhtautumiseni tämän tarinoihin ei siis ole millään tavalla objektiivinen, vaan läpeensä nostalgian kyllästämä. Uudet elokuvalliset tulkinnat ovat aina itselleni mielenkiintoisia ja Salem's Lot ei ole poikkeus.
Salem’s Lot ei ole ehkä paras Stephen Kingin kirjaan perustuva elokuva, mutta oikein viihdyttävä tulkinta Kingin maailmasta. Jos siis vaikka The Shining oli elokuvana mestariteos, niin jopa King itse kyseenalaisti miten tämän maailma oli kuljetettu kankaalle. Joskus riittää, että lukijoiden rakastama sävy on onnistuttu tuomaan eloon.
Salem’s Lot rakentaa koko Kingin luoman maailman pohjalle, eikä pelkästään lähdekirjan pohjalle. Elokuva ei välttämättä seuraa kirjan juonta aivan pilkulleen, vaan sen sijaan on keskitytty vangitsemaan sen yleinen sävy.
 |
| ©Warner Bros |
Täydellinen elokuva ei missään nimessä ole. Hahmoille ei anneta tarpeeksi tilaa kehittyä, juoni kulkee eteenpäin kaavamaisesti ja elokuvan loppuessa ei siitä tunnu muistavan mitään todella huippukohtia. Elokuvan kiinnostavin hahmo oli isä Callahan, mutta tämä sai lopulta harmillisen vähän ruutuaikaa.
Halloweenin ajan kunnon vampyyrileffaa kaipaavalle tässä on kuitenkin täydellinen sesongin elokuva. Kauhulla on lupa olla silloin tällöin häpeilemättä viihdyttävää ja sitä Salem’s Lot tarjoaa. Kingin nostalgiaan vahvasti pohjaava amerikkalainen pikkukaupungin tunnelma järkkyy jälleen kerran ja tämä puoli elokuvasta vetosi niin, että olisin nähnyt tekijöiltä mieluummin minisarjan, jossa kauhu olisi päässyt kasautumaan hitaammin.