 |
| Ronja Rövardotter / Svenska Teatern / Photo by Cata Portin |
Ronja Ryövärintytär on monelle tärkeä kirja. Myös itse lukeudun tähän joukkoon ja oli ilo päästä katsomaan tuore sovitus tutusta tarinasta.
Svenska Teaternin iso sali täyttyi niin isommista kuin pienemmistäkin vieraista odottamaan Ronjan saapumista lavalle huutamaan pitkän talven jälkeisen keväthuutonsa. Ensimmäisen kerran se kuultiin teatterissa vuonna 1987, jolloin Ronja Rövardotter sai maailman ensi-iltansa tuossa samaisessa salissa.
Ei vielä kuutta vuotta täyttäneelle Alma Pöystille luettiin iltasaduksi Ronjaa hänen teatteriohjaaja-isänsä toimesta ja siinä samalla syntyi idea näytelmästä. Astrid Lindgren ei ollut aluksi halukas yhteistyöhön, mutta pieni Alma sai lopulta tahtonsa läpi ja istui ensi-illassa Lindgrenin ja Tove Janssonin välissä.
 |
| Georg Dolivo ja Astrid Lindgren lehdistötilaisuudessa Svenska Teaternissa juuri ennen Ronja Rövardotterin kantaesitystä 1987. Kuva: LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA |
Svenska Teaternin lavalla olen nähnyt monen näytelmän kohoavan yli omien odotuksien. Myös Ronjasta paistoi se kansainvälinen taso, joka varmasti Lindgreninkin aikoinaan vakuutti. Heti esiripun noustessa saattoi nähdä, että pian kuljetetaan katsojat toiseen maailmaan.
Ryöväreiden linnassa juhlittiin ja pelottava Matiaksenmetsä veti pienimmät katsojat mukaansa niin, että katsomosta kuului välillä aitoja jännityksen huokaisuja. Värikäs joukko hahmoja liikkui lavan halki vuorollaan niin villisti, että lava tuntui todellista kokoaan paljon suuremmalta. Cirkon kanssa yhteistyönä tehty näytelmä lainasi monissa kohtaan sirkuksen kielestä ja se sopii juuri tähän näytelmään luonnollisella tavalla.
 |
| Saku Mäkelä och Riia Kivimäki Ronja Rövardotter / Svenska Teatern / Photo by Cata Portin |
Myös metsä vaikutti suurelta ja tummalta ja Peter Ahlqvistin lavastus leikitteli koko näytelmän ajan pelottavan ja tumman tunnelman kanssa niin, että sadunomaisuus säilyi tarinaa tukemassa. Puvustuksen laatinut Erika Turunen on monien projektien perusteella fanittamani puvustaja, enkä tälläkään kertaa pettynyt.
Ronjan rooli on jotain minkä jokainen näyttelijä voi tehdä omakseen, mutta jotain hyvin tiettyä villiä asennetta hänessä on, joka on vangittava. Kansallisteatterissa Aksa Korttila teki juuri hienon suorituksen, josta kirjoittelin pidemmin täällä. Svenska Teaternin lavalle nousi Antonia Atarah, joka ei tosiaankaan jäänyt varjoon. Jo keväthuudosta lähtien tunsi, että lavalle oli juuri saapunut tiivis keskittymä energiaa.
 |
| Antonia Atarah Ronja Rövardotter / Svenska Teatern / Photo by Cata Portin |
Atarah otti lavan haltuunsa luonnollisesti ja juuri niin röyhkeästi kuin Ronjan kuuluukin. Kuvittelin, että muu kasti joutui ehkä kamppailemaan saadakseen hahmonsa esiin ja se onkin aikamoista tämän teatterin lavalla, jolla ollaan totuttu näkemään mahdottoman sielukkaita musikaaleja. Siitä muusta kastista olisikin helppo nostaa esiin monia, mutta suosittelen käydä itse kokemassa näytelmän.
Luvassa on koskettava tarina, jossa ollaan nyt keskitytty uskottavan maailman luomiseen hauskoilla tavoilla. Esitys on hieman pelottava, mutta nuoremmat katsojat ovat otettu hienosti huomioon ja myös vanhemmat vedetään mukaan sadun maailmaan tehokkaasti.
 |
| Ronja Rövardotter / Svenska Teatern / Photo by Cata Portin |
”Ronja sai alkunsa kaipauksesta toiseen aikaan kuin tämä meidän aikamme, jolloin luontoa tuhotaan. Haluan olla luonnossa ja jos en pääse sinne tosielämässä, voin olla siellä mielikuvituksessa. Ronjan kautta koen luonnon ja kaikki erikoiset otukset ja taruolennot, joiden uskon todistettavasti olleen joskus olemassa.”
Uskon, että Lindgren olisi ylpeä siitä mitä Svenska Teaternin lavalla toteutettiin ja ehkä hieman pettynyt siitä miten ajankohtaiseksi näytelmän teemat luontokadon suhteen ovat nousseet.
Lisätietoa esityksestä löydät Svenska Teaternin sivuilta täällä.
Etu koskee uusia BookBeat-käyttäjiä
Ronja: Antonia Atarah Birk: David Bengtsson Mattis: Aaro Wichmann Lovis: Julia Korander Skalle-Per: Simon Häger Borka: Niklas Åkerfelt Undis / Vähä-ajatar: Anastasia Trizna Jutis: Joel Forsbacka Sturkas: Sonia Haga Lill-Klippen: Patrick Henriksen Knotas / Emä-ajatar: Nina Palmgren Tjebbe / Maanalainen / Männiäinen / Nihti / Borkaryöväri: Riia Kivimäki (Cirko) Pelje / Maanalainen / Männiäinen / Nihti / Borkaryöväri: Saku Mäkelä (Cirko) Fjosok / Nihti / Borkaryöväri: Hannu Pham (Cirko) Labbas / Nihti / Borkaryöväri: Jilka Repo (Cirko) NUKETUS Ajattaret: David Bengtsson, Joel Forsbacka, Sonia Haga, Riia Kivimäki, Jilka Repo, Niklas Åkerfelt Kakkiaiset: Sonia Haga, Patrick Henriksen, Saku Mäkelä, Nina Palmgren, Jilka Repo Männiäiset: David Bengtsson, Joel Forsbacka, Nina Palmgren, Jilka Repo, Niklas Åkerfelt Villihevonen Lia: Joel Forsbacka, Riia Kivimäki Jäniksenpennut: Antonia Atarah, David Bengtsson
Taiteellinen työryhmä Astrid Lindgren Kirjailija Annina Enckell Dramatisointi Björn Isfält Musiikki David Sandqvist Ohjaus Peter Ahlqvist Lavastus Erika Turunen Pukusuunnittelu Maskeeraussuunnittelu Tiitta Stoor Antti Silvennoinen Koreografi Riia Kivimäki, Saku Mäkelä, Hannu Pham, Jilka Repo Sirkuskoreografia Riia Kivimäki, Saku Mäkelä Pariakrobatianumerot Petri Tuhkanen Valosuunnittelu Hanna Mikander Uusi musiikki, orkestrointi Andreas Lönnquist, Hanna Mikander Äänisuunnittelu Kristian Nyman Musiikin harjoittaminen Iida Vanttaja Nuket Maria Lundström Esitysdramaturgi Nordic Drama Corner Oy Esitysoikeuksien valvoja
Esitys nähty kutsuvieraana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti