torstai 16. helmikuuta 2017

Caesar van Everdingen Sinebrychoffin taidemuseossa



Sinebrychoffin taidemuseo avaa harvinaislaatuisen näyttelyn kun Caesar van Everdingenin töitä nähdään ensimmäistä kertaa koottuna yhteen. Näyttely oli esillä Alkmaarin Stedelijk museumissa syksyllä 2016 ja nähdään tämän lisäksi vain Suomessa. Everdingen oli omana aikanaan arvostettu mestari, joka kuitenkin jäi sittemmin Rembrandtin varjoon.

Caesar van Everdingen (1616/1617 - 1678) kuuluu sinne Hollannin mestareiden historiaan, johon olen jossain määrin seonnut. Vermeer, Rembrandt ja kumppanit sekä koko Hollannin kulttuurin historia on monessa mielessä omankin kulttuurimme kehto. Näyttely kytkeytyy monella tapaa mieleeni Nukkekaappi -kirjan kautta sekä etenkin Sinebrychoffin edellisen näyttelyn kautta, jossa näennäisen yksinkertaiset asetelmat muodostivat yhden viime vuoden parhaista taidenäyttelyistä.

Christi Klinkert

Christi Klinkert Stedelijk Museum Alkmaarista, joka toimii näyttelyn kuraattorina, esitteli näyttelyä ennakkoon ja toi Everdingenin hahmon todella eläväksi. Kyseessä oli henkilö, joka oli mallisesimerkki aikansa kauppiaiden, merimiesten, porvarien ja taiteilijoiden klaanista. Tämän töistä voi nähdä menneen maailman monimutkaisine tekstuureineen, ylellisyystavaroineen ja lähes voi haistaa meren ja mausteet.

Näyttely kattaa Everdingenin tuotannosta 28 teosta, joka on noin puolet tämän tunnetusta tuotannosta. Kun työt olivat Hollannissa isoissa vaaleissa halleissa esille, ovat ne nyt tuotu Sinebrychoffiin pieniin ja tummiin huoneisiin, jossa etenkin muotokuvat pääsevät ikään kuin luonnolliseen ympäristöönsä vanhassa kartanomiljöössä. Osa töistä on melko kookkaita ja jäipä yksi työ Hollantiinkin kun se ei olisi mahtunut museon ovesta sisään.

Näyttely on huikea. Kun Rembrandt oli tummien sävyjen ja varjojen mestari, on Everdingen värien ja valojen mestari. Etenkin vaatteiden ja kankaiden tekstuurit ovat hämmästyttävän realistisia ja niiden värien tarkkailuun voisi kuluttaa tunteja. Kannattaa etenkin kiinnittää huomiota valkoisiin kankaisiin, joiden luomiseen on käytetty yllättävän laajaa palettia värejä.
Nuori mies neilikka kädessään/ c. 1665-1670. The Kremer Collection

Everdingenin aiheet olivat melko tyypillisiä ajalle ja kattoivat lukuisia muotokuvia sekä mytologisia aiheita. Suurin osa töistä oli tehty komissiolla, mutta tähän nähden taiteilija on mielestäni jättänyt hyvin persoonallisen leiman useimpiin töihin.

Esimerkiksi Jupiter ja Kallisto -maalauksessa katsojalle avautuu vähitellen kuvan monimuotoinen symboliikka. Ei varmasti ole selvää, että näennäisen herkkää maalausta lähestyttäessä katsommekin oikeasti kuvausta raiskauksesta. Kallisto ei tiedä vieressään olevan salapukuinen Jupiter, mutta on juuri huomaamassa tämän. Koiratkin aistivat jotain olevan pielessä ja pienet kerubit kertovat vaarasta. Taustalla kyyristelee Jupiterin symboli, kotka.

Teosta katsellessa kannattaa kiinnittää huomiota Everdingenin tapaan käyttää valoa. Se heijastuu vasemmasta yläkulmasta, kuten usein tapana oli, mutta heijastuu myös oikealta takaisin kohteisiin. Etenkin Kalliston oikeasta rinnasta näkee miten siihen heijastuu valokaari vasemmasta rinnasta. Värejä ei ole myöskään luotu paksuilla maalikerroksilla, vaan Everdingen käytti ohuen ohuita kerrokksia, jotka loivat elävää ja herkkää pintaa.
Jupiter ja Kallisto / 1655. Nationalmuseum, Tukholma
Klinkert palasi usein puheissaan Everdingen omakuvaan ja etenkin tämän itselleen maalaamaan käteen. Useiden teosten edessä tämä ihaili taidokkaasti maalattuja käsiä (ja yllättävän likaisia varpaita) ja sanoi "miksi ihmeessä sitten Everdingen epäonnistui niin täysin oman kätensä maalaamisessa". Suosittelen tarkastelemaan tätä yksityiskohtaa lähempää itse paikan päällä ja arvioimaan miten taiteilija on onnistunut tai epäonnistunut.
Omakuva / c. 1670. Stedelijk Museum Alkmaar
Everdingenin työt pysäyttävät moninausuudellaan. On kuin kaikkia niitä yhdistäisi jokin punainen lanka, mutta on hankala osoittaa juuri siihen missä se kulkisi. Tutkijat ovat löytäneet ja tulkinneet paljon uutta tämän töistä. Restaurointi on ollut pitkä projekti, mutta työt näyttävät hyvälle. Sininen väri on monista paikoin haalistunut halvan pigmentin vuoksi, mutta päätettiin, että sitä ei lähdetä liikaa parantelemaan.

Symboliikkaa on tutkittu ja tulkittu ja etenkin Amor ja lasipallo -maalaus oli mielestäni mielenkiintoinen. Kuplat ja pääkallot usein symbolisoivat elämän hetkellisyyttä ja kuoleman läsnäoloa. Tässä maalauksessa kuitenkin kupla on tehty tukevasta lasista ja Amor näyttää työntävän pääkalloa poispäin jalallaan. Amor on usein uhan alla jonkin tumman hahmon toimesta, mutta nyt tuo hahmokin on taustalla kädet sidottuina. Ehkä maalaus kertoo tällä kertaa tarinaa Amorin voitosta. Siitä miten rakkaus päihittää kuoleman.

Amor ja lasipallo/ c. 1655–1660. Yksityiskokoelma

Lisätietoja näyttelystä, aukioloajoista ja hinnoista löytyy Sinebrychoffin taidemuseon sivuilta täältä. Näyttely on merkittävä, koska se tuo ensimmäistä kertaa vanhan mestarin töitä esille ja uudelleen arvioitavaksi. Aika osoittaa mestareiden arvon ja voi olla, että Everdingenin koko arvo on vielä punnitsematta. Työ on vielä kesken, mutta tutkimusta ja restaurointia on paljon takana. Suosittelen käymään nauttimassa työn tuloksista. Everdingenin mysteerit aukeavat pala palalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.