WSOY:n 12 klassikkoa yhdistää kirjallisuuden ja kuvataiteen

WSOY osallistuu Suomi 100-vuotisbileisiin yhdistämällä kuvataiteen ja kirjallisuuden. Yleisöäänestyksessä valittiin 12 WSOY:n klassikkoa, jotka saavat uudet kannet suomalaisilta nykytaiteilijoilta. Ihastuin niin paljon Juhani Ahon Rautatien uuteen kanteen, että halusin tutustua tähän projektiin tarkemmin.
WSOY:n 12 klassikkoa valittiin 48000 äänen voimin. Joka kuukausi julkaistaan uusi kirja tuoreella kannella ja näiden painos rajoitetaan 2000 kappaleeseen, jotka ovat käsin numeroituja.

Helsinki Contemporary järjestää julkaisuvuoden lopuksi 8.12 näyttelyn kirjan kansista ja 17.12 hyväntekeväisyyshuutokaupassa taideteokset löytävät uudet kodit.

Susanne Gottbergin upea maalaus Juhani Ahon Rautatien kuvitukseksi

WSOY:n Anna-Riikka Carlson keskusteli kuraattori Mika Hannulan, Taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen ja Kirjailija Panu Rajalan kanssa kirjallisuuden ja kuvataiteen suhteesta.

Taiteilijoiksi valikoitui WSOY:n toimesta henkilöitä, joiden kanssa kustantamolla ei ole aiemmin ollut yhteistyötä. Nämä eivät itse päättäneet minkä kirjan parissa tulevat työskentelemään ja esimerkiksi Tove Janssonin kirjan kuvittajaksi henkinen kynnys oli korkea kunnioituksesta kirjailijaa kohtaan.

Klassikoiden yhdistäminen nimenomaan nykytaiteilijoihin on kiehtovaa. On haastavaa yhdistää oma näkemys, lukijoiden odotukset ja kirjailijan näkemys. Haastavaa on myös koota teoksista näyttely, sillä pelkät kaksitoista maalausta eivät vielä luo kokonaista taidenäyttelyä.

On vielä hämärän peitossa mitä lopullinen näyttely tulee sisältämään, mutta toivoisin esimerkiksi edellisten kirjankansien originaaleja ja muuta aiheisiin ja aikoihin liittyviä teoksia. Hannula kertoi myös rohkaisevansa taiteilijoita luomaan vaikka sarjoja halutessaan ja täydentämään näyttelyä luovin tavoin.

EDIT: 8.12.2017

Tänään on näyttelyn avajaispäivä ja liitin alle kuvat valmiista teoksista.

Tuula Karjalainen ja Tove Janssonin kesäkirja

Valikoidut klassikot herättivät keskustelua. Moni jäi kaipaamaan niitä lukuisia listalta tippuneita helmiä ja jotkut kyseenalaistivat valittujen klassikkoasemaa. Ilahduttavaa oli, että Södergranin myötä myös runous on listassa edustettuna.

Iso osa klassikoista jäi listan ulkopuolelle, koska kyseessä oli nyt tosiaan vain WSOY:n kirjailijoista koottu ehdokaslista ja valinta oli lukijoilla itsellään. Klassikon asema taas oli puheenaiheena lähinnä kahden 2000-luvun teoksen suhteen eli Oksasen Puhdistuksen ja Kyrön Mielensäpahoittajan.

Panu Rajala sanoi, että klassikko punnitaan vasta vuosikymmenien kuluessa. Tuoreempien teosten suhteen pitää miettiä onko kyse klassikosta vai ilmiöstä. Oli kuitenkin ennalta arvattavaa, että tuoreempiakin suosikeita äänestettäisiin.

Klassikon asemaan päässeet kirjat ovat aina olleet hieman yllätyksellisiä. Rajala muistutti miten esimerkiksi Havukka-ahon ajattelija ja Rautatie olivat vähän päälle parikymppisten jätkien, joilla ei pahemmin kirjallista taustaa ollut, pilke silmäkulmassa kirjoitettuja teoksia. Huumorin tämä nostikin tärkeäksi elementiksi klassikoiden synnyssä. On mielenkiintoista nähdä miten tämä heijastuu taiteilijoiden töissä.

Klassikot, näiden julkaisuajankohta ja taiteilijat ovat: