23.2.2017

Granada Kansallisteatterissa


Sari Puumalainen ja Risto Kaskilahti. Kuva: Yehia Eweis
Pasi Lampelan Granada Kansallisteatterissa sai ensi-iltansa 15.2.2017. Risto Kaskilahti ja Sari Puumalainen heittäytyivät Harrin ja Kirsin rooleihin näytelmässä, joka käsitteli parisuhteita. Teatteriin lähtiessä oli siis ymmärrettävästi pelko pöksyissä, että saako tästä aiheesta mitään uutta puristettua irti.

Kun viimeksi menin katsomaan Kansallisteatterin näytelmää, oli kyseessä Vera Kiiskisen Sisäistetyt teoriat rakkaudesta. Siinä näin pariskunnan, jotka lähes koko näytelmän ajan jakavat yhden huoneen ja läpikäyvät niin mennyttä kuin nykyisyyttäkin suhteessaan. Granadassa näin pariskunnan, jotka koko näytelmän ajan jakavat yhden huoneen ja läpikäyvät niin mennyttä kuin nykyisyyttäkin suhteessaan.

Kuten monessa aiheessa, myös parisuhteen käsittelyssä ulkoiset muodot saattavat kuitenkin muodostaa hyvin pinnallisen kuvan. Sisäistetyt teoriat rakkaudesta oli sisäänpäinkääntyvää, ahdistavaa ja psykologista kuvausta parisuhteesta, kun taas Granada on ulospäinkääntyvää, avointa ja lähes farssimaista kuvausta parisuhteesta. Molemmat ovat taitavasti rakennettuja kuvaelmia samasta aiheesta.

Risto Kaskilahti ja Sari Puumalainen ovat "oikeassa elämässä" aviopari ja uskon tämän toimivan voimana näiden kahden välisen kemian taustalla. Esitys vaatii näyttelijöiltä paljon, koska nämä ovat Granadassa vastuussa erityisen paljosta. Markus Tsokkisen suunnittelma lavastus on niukkaa. Entinen pariskunta saapuu hotellihuoneeseen, joka säilyy koko esityksen ajan ainoana tapahtumapaikkana. Katsoja täytyy saada vangittua ilman teatterin taikakikkoja ja suurta kastia. Tässä ajatuksessa on jotain hyvin puhdasta.

Risto Kaskilahti ja Sari Puumalainen. Kuva: Yehia Eweis
Harri ja Kirsi ajautuvat sattumalta samaan hotellihuoneeseen. Jo edesmenneen parisuhteen haavat ovat vielä tuoreita ja tämän uuden tilanteen säännöt ovat epäselviä. Harri tuli Granadaan lepuuttamaan rasittunutta mieltään ja Kirsi työskentelemään tutkimuksen parissa Espanjan sisällissotien tiimoilta.

Hahmot ovat eläviä ja runsaita. Kaskilahti ja Puumalainen huutavat, nauravat ja riikinkukkoilevat lavalla hurjalla tavalla. Etenkin Kaskilahden stereotyyppinen, keski-ikäinen, ahdistunut ja pöyhkeä miehen malli on tälle kuin kirjoitettu (ja ehkä onkin, en tiedä). Aina harmaaseen ja mustaan pukeutuva Harri on kokenut kovia, mutta osaa ottaa lepsun ja humoristisen asenteen kaikkeen.

Kirsi on Harriin verrattuna huomattavasti vaikeampi lukea. Salaperäinen, flirttaileva ja heleänauruinen Kirsi on jotenkin kaksijakoinen hahmo. Maailmankuvassaan ja työssään perusteellinen ja tarkka, mutta toisaalta niin hätäinen ja hauras.

Kaksijakoisuus onkin näytelmässä eräänlainen teema. Harri ja Kirsi itsessään ovat kuin kilpailevia luonnonvoimia ja sisällissodan teema halkoo tarinaa. On ehkä turhan voimakkaasti sanottu, että Harrin ja Kirsin rikkinäinen suhde olisi jonkinlainen metafora sisällissodalle, mutta jonkinlaista peilaavaa pintaa siitä on vähintään haettu.

Musiikki on vahvasti läsnä esityksessä ja siitä vastaa 22-Pistepirkko -yhtyeestä tunnettu PK Keränen. Tämä luo pelkällä sähkökitaralla tunnelmallisia äänimaailmoja, jotka vähäeleisinä tukevat näytelmää, mutta eivät ikinä vie siitä huomiota. Keräsellä ei missään vaiheessa tule sitä rocktähtien syndroomaa, jossa lava täytyy ottaa itse haltuun.

Olen aina ollut kova 22-Pistepirkko -fani ja Keräsen ottaisin milloin vain säestämään omia riitojani oikeasta tavasta täyttää astianpesukone. Tämän sielukkaampaa ja taitavampaa kitaristia en yksinkertaisesti keksi teatterin lavalle.

PK Keränen. Kuva: Yehia Eweis
Lisää tietoa näytelmästä löytyy Kansallisteatterin sivuilta täältä. Varoitan, että kuten kansikuvasta voi huomata, esityksessä nähdään Kaskilahti myös ilman paitaa. Siinä on komea, karvainen, keski-ikäinen näky.

Granadan ensi-illan yhteydessä julkistettiin myös Pasi Lampelan tuore kirja Kehä. Vaikka Lampela kertoi julkkareissa, että kirja ei liity näytelmän mitenkään, niin olin havaitsevani tarinasta paljon yhtymäkohtia. Tästä vielä lisää myöhemmin Lukupinossa.

ROOLEISSA Sari Puumalainen ja Risto Kaskilahti
MUUSIKKO PK Keränen

OHJAUS Pasi Lampela
LAVASTUS JA PUKUSUUNNITTELU Markus Tsokkinen
MUSIIKKI PK Keränen
VALOSUUNNITTELU Harri Kejonen
ÄÄNISUUNNITTELU Esa Mattila
KOREOGRAFI Kirsi Karlenius
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen

Esitys nähty medialipulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti