Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

Chimamanda Ngozi Adichie piti TED talksissa puheen feminismistä, joka levisi Youtubessa miljoonille katsojille. Nyt Otava antaa tämän puheen esseen muodossa kaikille suomalaisille ysiluokkalaisille. Lienee selvää, että juuri tämän kirjan tarpeellisuudesta heräsi samantien lukuisia mielipiteitä somessa ja kommenttipalstoilla.
Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on hyödyllinen kirja. Tuon nyt tämän näkemykseni heti alkuun tiettäväksi. Se on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä ja yritän tiivistää mitä kirjasta on sanottu.

Etenkin Twitterissä on puututtu paljon kirjan teemojen yleistettävyyteen Suomessa, koska kirjan esimerkit liittyvät vahvasti afrikkalaiseen kulttuuriin. Sanotaan, etteivät afrikan vakavammat ongelmat naisten aseman suhteen ole rinnastettavissa Suomen tilanteeseen ja siksi kirja on "hölynpölyä".

Sanotaan myös, että kirja on "ideologian tuputtamista" kouluihin. Esimerkiksi Sanna Ukkolan tekstissä Ylen uutissivulla kyseenalaistetaan opinahjojen politisointia feminismin ja veganismin kaltaisilla ismeillä.

Yhteiskuntaopin lehtori Juho Mäenpää taas toi julki Helsingin sanomissa mielipiteensä kirjasta, tuomiten sen luokkakantaisuuden edistäjäksi ja verorahojen tärväämiseksi (taustalla on myös pari julkisrahoitteista tahoa).

Chimamanda Ngozi Adichie. Kuva: ted.com

Miksi se on siis mielestäni hyödyllinen? Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on lyhyt essee. Jotain, johon tarttumisen kynnys on melko pieni. Se käsittelee hyvin tiivistetyssä muodossa useita teemoja, joita esimerkiksi moderni sukupuolentutkimus käsittelee ja toimii näin kuin esittelynä mielenkiintoiseen ja koko ajan monipuolistuvaan tieteenalaan.

Ongelmat, joita tasa-arvon suhteen on olemassa, ovat usein piilossa tavoissa, perinteissä ja yhteiskunnallisissa rakenteissa. Essee kertoo esimerkkejä afrikkalaisen kulttuurin kontekstissa, mutta vielä tärkeämmin juuri Chimamanda Ngozi Adichien oman elämän kontekstissa.

Sen sanoma on universaalisempi kuin yhden mantereen kulttuuri siinä mielessä, että se tuo niitä yhteiskunnallisia rakenteita läpinäkyvämmäksi. Ei siis ole esseen kohdalla niin tärkeää mitä juuri tietyt esimerkit ilmaisevat vaan se tarjoaa keinoja nähdä rakenteita selkeämmin.

Feminismi on myös tarinoita. Chimamanda Ngozi Adichie varoittaa, että jos kuulemme vain yhden tarinan ihmisestä, niin meillä on todella suuri riski väärinymmärrykseen. Ehkä meidän ei tulisi myöskään nähdä feminismiä vain sotana kaikkein sorretuimpien naisten pelastamiseen. Ehkä pelastusta eivät edes etsi vain naiset vaan feminismi on keino taistella kaikkien puolesta.

Jos ideologian esittely koulussa ei ole mahdollista, niin tämä kertoisi mielestäni ongelmasta koulujärjestelmässä. Jos koulu ei ole paikka ismien ja ideologioiden esittelemiseen, niin mikä sitten? "Tuputtaminen" on tapa, jolla kirja tuotaisiin osaksi opetusta ja uskon, että opettajamme ovat täysin kykeneviä keskusteluun ilman omien uskomustensa siirtämistä.

Loppujen lopuksi kyse on kirjasta. Henkilökohtaisesti rakastan kirjoja ja ymmärrän, että jokainen niistä tuputtaa jotain näkökulmaa. Siksi niitä rakastankin. Jos joku haluaa antaa minulle lahjaksi kirjan, niin en katso minulle syötettävän ideologiaa, vaan näen sen aina keskustelun avauksena. Kutsuna ajatella itse.

Voit katsoa Chimamanda Ngozi Adichien puheen TED talksissa alla olevasta videosta.

Chimamanda Ngozi Adichie, 2017, Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, Otava