sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Sisäistetyt teoriat rakkaudesta


Sanna-June Hyde ja Ilkka Villi. Kuvaaja Tanja Ahola



Kansallisteatterin Sisäistetyt teoriat rakkaudesta on esitteen mukaan "näytelmä uuden elämän mahdollisuudesta".

Teatteri on paikka, jonne voi mennä pakenemaan arkea. Näytelmät vievät joko kauaksi tiskivuorista ja riidoista tai sitten käsittelevät arkea niin, että sitä voi tarkkailla ulkoapäin katsomon suojista. Sisäistetyt teoriat rakkaudesta ei tee tätä. Tuntui kuin olisin käynyt todistamassa alkuun onnellisen pariskunnan riidan näiden omassa olohuoneessa.

Sanna-June Hyde ja Ilkka Villi osaavat tapella. Siinä Legot lentävät ja sohvatyynyt saavat kyytiä kun Villin esittämä Leo jää kiinni pettämisestä, Hyden esittämän Idan nähtyä viestin toiselta naiselta Leon puhelimessa. Uusi lapsi on tuloillaan ja yksi jo nukkuu huoneessaan. Miten siis tästä eteenpäin? Siihen kysymykseen etsitään vastausta niin riidoista, terapeutilta, vanhemmilta kuin menneisyydestäkin.

Näytelmä käsittelee teorioita rakkaudesta, mutta en ole ihan varma ovatko ainakaan Leo ja Ida sisäistäneet niitä. Teoriat viittaavaat joihinkin valmiisiin malleihin, joiden mukaan edetä, mutta tämä pariskunta on täysin tunteidensa vietävänä. Kun jokin asia lähenee järjellistä käsittelyä, se ihmisyyden tunteellisempi puoli nostaa aina päänsä ja keskustelu loppuu.

Ne varsinaiset rakkauden teoriat tulevat menneisyydestä. Idan vanhemmat ja isovanhemmat tarjoavat rakkauden teorioille kehyksen, jota Ida ja Leo kohtalonomaisesti seuraavat tai sitten parhaimmillaan jopa oppivat niistä. Idan äiti (Kaija Kiiski) on menneisyyden hahmo, joka on läsnä nykyhetkessäkin. Tämä toimii ikään kuin linkkinä menneiden ihmmissuhteiden ja Idan välillä. Leo pääseekin kohtaamaan vanhempansa terapeutin (Irina Pulkka) välityksellä.

Kaija Kiiski. Kuvaaja Tanja Ahola


Pariskunta ei tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen, mutta näytelmä kysyy, onko siihen tarvettakaan. Leo etsii pakoa tukahduttavasta läheisyydesta, jota sai jo vanhemmiltaan ja Ida etsii samaan aikaan sekä parisuhteen tuomaa turvaa että irtaantumista muista ihmisistä. Tämä joutuu pohtimaan miten parisuhteet ovat alkuvoima traumoille ja miten riippumattomuus muista on ainoa väylä jonkinlaiseen tasapainoon.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Vera Kiiskinen ei tunnu tarjoavan vastauksia näytelmän kysymyksiin ja hyvä niin. Nämä ovat teorioita, joita on mahdollista ehkä hiukan sisäistää, mutta oppia niitä ei voi. Tässä liikutaan maastossa, joka ylittää tarkan teorioinnin mahdollisuuden.

Näytelmä oli ahdistava ja virkistävä samaan aikaan. Päällimmäiseksi elementiksi siitä nousi luonnollisuus. Etenkin Leon ja Idan suhteessa oli jotain todella aitoa ja tunnistettavaa. Sanna-June Hyden voimakas ilmeikkyys ja Ilkka Villin hillitty yksinkertaisuus loivat lähes karikatyyrisen parin, joka mahdollisti monia koomisia hetkiä traagisen tarinan keskelle.

Irina Pulkka ja Jari Virman nähtiin useissa vaihtuvissa rooleissa. Virman taipui moneksi erilaiseksi isä-hahmoksi, joista mieleenpainuvin oli ehka Idan oma, hieman alkoholisoitunut ja etäinen, isä. Irina Pulkan hahmo Ingeborg-täti taas varasti koko esityksen itselleen aina ilmestyessään lavalle. Aivan hulvaton hahmo!


Irina Pulkka ja Jari Virman. Kuvaaja Tanja Ahola


Kansallisteatterin Omapohjan pieni lava oli lavastettu yksinkertaisesti kierrätysmateriaaleista Josetta Ryynäsen toimesta ja pääosaan nousivat näyttelijät. Pidin siitä miten esityksellä tuntui olevan hyvin mietitty soundtrack. Muutenkin äänimailmat olivat puhuttelevia ja toivat tunnelmaa koko teatteriin.

Lisätietoja esityksestä löydät vaikkapa Kansallisteatterin sivuilta täällä.


ROOLEISSA
IDA Sanna-June Hyde
LEO Ilkka Villi
KRISTIINA, IDAN ÄITI Kaija Kiiski
PENTTI, IDAN ISÄ Jari Virman
TERAPEUTTI Irina Pulkka
LEON ÄITI Irina Pulkka
LEON ISÄ Jari Virman
INGEBORG-TÄTI Irina Pulkka
KARPPINEN Jari Virman
ISOISÄ Jari Virman
ISOÄITI Irina Pulkka
KIINTEISTÖVÄLITTÄJÄ Jari Virman
TARJOILIJA Kiia Laine
PIKKUTYTTÖ Sunja Hyde
OHJAUS Vera Kiiskinen
LAVASTUS JA PUVUT Josetta Ryynänen-Brotherus
VALOSUUNNITTELU Anna Rouhu
ÄÄNISUUNNITTELU Vera Kiiskinen ja Iiro Iljama
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Tuula Kuittinen
TUOTTAJA Marjo Viitala
VALOKUVAUS Tanja Ahola
KOREOGRAFINEN NEUVONANTAJA Sami Saikkonen
OHJAAJAN ASSISTENTTI Kiia Laine
Esitys nähty medialipulla



2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvin tehdyltä näytelmältä! Toisaalta olen nyt tekstin luettuasi jotenkin helpottunut että tämän voinee raksia pois kevään listalta, pakko on karsia ja tiedän että teema on juuri nyt sellainen etten jaksa prosessoida tai miettiä vaikka kuinka hieno olisikin. Kiitos arviosta Simo!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Hyvin kirjotettu arvio. Jaan kokemuksesi ahdistavuudesta ja virkistävyydestä...

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.