18.3.2017

Arktinen hysteria - Kansallisteatteri




Arktinen hysteria on Marko Tapion luoma kirjasarja, joka ehti edetä vain toiseen osaansa saakka. Vuosia kestänyt lääkkeiden ja viinan väärinkäyttö johti Tapion kuolemaan vuonna 1973. Kansallisteatterissa nähtävän Arktisen hysterian lopuksi pääsemme kuitenkin kokemaan henkäyksiä myös niistä kahdesta julkaisemattomasta teoksesta.

Marko Tapio (Marko Tapperin taiteilijanimi) on kirjailija, joka on jäänyt ehkä hitusen unohduksiin. Tätä on kutsuttu Väinö Linnan vastapariksi modernin tyylinsä ansiosta, jolla tämä käsittelee suomalaista ihmistä. Myös vertauksia David Foster Wallacen tyylisiin kirjailijoihin olen kuullut, joten näytelmä luonnollisesti kiinnosti.

Tapion kuollessa avattiin pankin tallelokero, jossa tämä oli antanut ymmärtää kokoelman viimeisten osien sijaitsevan. Tallelokerosta löytyi riisi tyhjää paperia. Nyt kuitenkin Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoista löytyi Tapion laatimaa materiaalia kirjasarjan päätökseen saattamiseksi. Näistä on poimittu katkelmia näytelmän loppupuolelle.

Pääsin hetkeksi selailemaan Tapion alkuperäsiä muistiinpanoja.

Arktinen hysteria Kansallisteatterissa on toteutettu pauketta ja mäiskettä säästelemättä. Näyttämöllä on paljon elämää ja kaikki tapahtuu nopeasti. Lähes samanaikaisesti. Tarina liikkuu ajassa niin, että menneisyys ja nykyisyys ovat molemmat jatkuvasti läsnä. Kolme sukupolvea vastaa isiensä synneistä jatkuvana virtana ja pato on murtumassa.

Timo Torikka, Heikki Pitkänen, Taisto Reimaluoto ja Timo Tuominen. Kuvaaja Sakari Viika

"Insinööri Harry Björkharryn voimalaitoksen työmaalla vallitsee kaaos. Vuotava pato murtuu hetkenä minä hyvänsä, ja työläiset ovat lakossa. Tilannetta sovittelemaan saapuva Harryn vanha isä saa puukosta. Suuronnettomuus on käsillä, ja Harry seisoo yksin, ilman jumalaa ja onnea. Harrylla on tasan kaksikymmentä minuuttia aikaa löytää ratkaisu mahdottomaan tilanteeseen."

Tästä alkuasetelmasta nouseva tarina nojaa vahvasti kovien näyttelijäsuoritusten varaan, Harry Björkharrya esittävä Timo Tuominen selkärankanaan. Björkaharryn suvun tarina on näytelmän tarina ja uhkaava onnettomuus padolla asettaa sille kutkuttavan uhkaavan tunnelman.

Työläisten lakko saa entistä väkivaltaisempia piirteitä, mutta tämä tuo näytelmään vain lisää sirkusmaista henkeä. Näyttelijät laulavat, tekevät musiikkia hakkaamalla patoja ja liikkuvat korostetun teatraalisesti. Etenkin upeat Marja Salo, Petri Liski ja Heikki Pitkänen on mahtavaa nähdä vetävän ihan täysillä.

Marja Salo ja Timo Tuominen. Kuvaaja Sakari Viika

Harryn isän lapsuus on hulvatonta katseltavaa kun Taisto Tuominen hyppää vanhan isän roolista nuoren, hömelön, pojan rooliin. Etenkin Annika Poijärven esittämän äidin ja Timo Torikan esittämän isän yritykset murtaa pojan jalka, jottei tätä vietäisi sotaan, sai yleisön nauramaan aina uudestaan ja uudestaan. Hemmetin kestävät koivet pojalla.

Annika Poijärvi, Taisto Tuominen ja Timo Torikka. Kuvaaja Sakari Viika

Näytelmä oli hauska, mutta vähän kierolla tavalla. Atro Kahiluoto ja Juha-Pekka Hotinen toivat Marko Tapion satiirisen tyylin lavalle kevyen näköisesti, mutta samalla veitsentarkasti. Reija Hirvikosken lavastus oli ensituntumalta niukan oloinen, mutta koko näytelmällä oli tiukan yhtenäinen visuaalinen linja, joka oli todella toimiva. Kansallisteatterin pieni näyttämö muuntautui koko ajan laajemman oloiseksi tilaksi.

Näytelmän lopuksi näyttelijät spekuloivat mitä seuraavaksi olisi tapahtunut. Murtuuko pato? Mitä henkilöiden välillä tapahtuu? Tapion tekstit lentelevät pitkin lavaa ja antavat tiedon murusia kahden viimeisen kirjan sivuilta.

Petri Liski, Annika Poijärvi, Timo Tuominen, Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto. Kuvaaja Sakari Viika

"Kaikki se, mikä on kerran tapahtunut, on jatkuvasti läsnä". Näytelmän matka sisällisodan ja talvisodan kautta 1960-luvulle on osoitus siitä miten yksittäiset hetket muuttavat historiaa. Padon luoma jännite varmasti merkitsee paljon, mutta itse näin sen ajan virtana ja näen padon murtumisen vääjäämättömänä.

Luokkien väliset ristiriidat, ajan kuluminen, isien synnit... Tässä näytelmässä on paljon tavaraa ja se jätti paljon ajatuksia. Näin Arktisen hysterian viikko sitten ja ajatusten kirjaaminen ylös tätä tekstiä varten on ottanut ennätysajan. Suosittelen kokemaan näytelmän itse ja toivon sen myös lisäävän huomiota Tapion kirjasarjaa kohtaan.



Lisää tietoa näytelmästä löydät Kansallisteatterin sivuilta täältä.



HARRY BJÖRKHARRY, voimalaitosinsinööri Timo Tuominen
VIKKI BJÖRKHARRY, Harryn isä Taisto Reimaluoto
SYLVI PLATAAN, Harryn äiti Tarja Heinula
JANNE BJÖRKHARRY, Harryn isoisä / TUKKIMÄKI Timo Torikka
HILTU, Harryn isoäiti / TARJOILIJA Annika Poijärvi
KATJA KATAAMÄKI / TILTA KATAAMÄKI / LAINA Marja Salo
NIKOLAI KATAAMÄKI / AKSELI KATAAMÄKI Heikki Pitkänen
LOMMOLA, talollinen / PAANANEN / TEEMANNI / HEPOLAINEN / KIRJAILIJA Petri Liski
Lisäksi työläisiä, kyläläisiä, pankkimiehiä, tukkilaisia, valkokaartilaisia ym.
OHJAUS Atro Kahiluoto
DRAMATISOINTI Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto
DRAMATURGI Aina Bergroth
LAVASTUS, PROJISOINTI- JA PUKUSUUNNITTELU Reija Hirvikoski
VALOSUUNNITTELU Ville Virtanen
ÄÄNISUUNNITTELU Juhani Liimatainen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Tuire Kerälä
Kansikuvassa Petri Liski. Kuva: Sakari Viika
Esitys nähty medialipulla


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti