6.3.2017

Terhi Törmälehto - Vaikka vuoret järkkyisivät




Vaikka vuoret järkkyisivät on Terhi Törmälehdon esikoisteos, jossa liikutaan Kainuun ja Kolumbian maisemissa. Uskonnolliset liikkeet, kielillä puhuminen ja Kolumbian sissisota yhdistyvät kirjassa mielenkiintoisella ja hitusen runollisellakin tavalla.

Terhi Törmälehto on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja opettajankouluttaja, joka on itse lähtöisin Kainuusta. Myös Kolumbia on tullut Törmälehdolle tutuksi asuinpaikaksi, mutta tämä kertoi Otavan kirjatilaisuudessa, että romaani ei kuitenkaan ole elämäkerrallinen.
Terhi Törmälehto. Kuva: Otava

Kolumbiassa Törmälehto pääsi haastattelemaan siepatuksi joutunutta ihmistä ja on pystynyt hyödyntämään tarinaa kirjassaan. Pelko, traumat ja vainoharhaisuus puskevat läpi tekstistä Manuelin hahmossa. Tämä on hahmo, joka luo suuren kontrastin sinne kotoiseen kainuuseen ja omaan perheeseen.
"Manuelista en kerro. Olen joskus yrittänyt, mutta kun koetan puhua Suomeen siitä millainen Manuel on ja mistä Manuel tulee, se kuulostaa epätodelliselta, melkein irvokkaalta. Edes se, mitä Manuelille on tapahtunut, ei kuulosta todelliselta kärsimykseltä kun se kulkee suomeksi kauas Euroopan laidalle."

Kirjan päähenkilö Elsa kasvaa helluntalaisessa yhteiskunnassa Kainuussa ja odottaa kuumeisesti, että kielillä puhumisen lahja tulisi omalle kohdalle.

Törmälehdon tapa kuvata helluntailaisuutta on olemukseltaan henkilökohtaista. Ei tuomitsevaa tai hyväksyvää, vaan toteavaa. Monet kertomukset suodattuvat varmasti lukijalle humoristisina, mutta tärkeintä mielestäni on juuri kielillä puhumisen merkitys ja sitä kautta kielen ja sanojen merkitys tarinalle.

Kun jumalalliset sanat viimein tulivat Elsalle, kuvasi Törmälehto sanoja kuin fyysisinä elementteinä. Tämä sanojen ja tarinoiden konkreettisuus säilyy teemana läpi kirjan.

"Hän kokeili uusia sanoja, tunnusteli miltä ne tuntuivat kielellä ja kitalaella, ikeniä ja hampaita vasten, kun ne nousivat kurkusta. Ne olivat pehmeitä ja suloisia ja hänen. Hänen ja Jumalan sanoja, hänen ja Jumalan salaisuus. Sillä hän oli Jumalan omia nyt, nyt ihan varmasti, nyt ja ikuisesti."

Elsa matkaa Kolumbiaan, hylkää helluntailaisuuden ja etsii jotain muuta. Luopuminen yhdestä asiasta ja toisten asioiden hyväksyminen luovat Elsan elämään jonkinlaista tyhjyyttä.

"Äiti piti itseään esteetikkona, mutta oli kauneuden lajeja joista äiti ei tiennyt. Luopumisen kauneus, vaikkapa. Ja luopumisen lajeista kauneimpia oli luopua mahdollisuudesta valita. Siinä missä äiti näki taantumusta ja alistamista, minän kuihtumista, Elsa näki yksinkertaisuutta, kaunista ja jumalaista. Hän näki maailman monimutkaisuuden silenevän tolkuksi. Onnettomimpia ovat ne joilla on loputtomasti valittavaa. Onnellisia ovat ne jotka luopuvat. Eivät vaihtoehdoistaan, eivät vain niistä, vaan siitä että niitä on."

Kirja kertoo tarvitsemisesta. Ihminen tarvitsee sisältöä elämäänsä mistä tahansa ja etsii sitä paikoista, jotka saattavat ulkopuolisille tuntua kovin mielivaltaisilta. Oli sitten kyse poliittisista liikkeistä tai uskonnosta.

Mielenkiintoiseksi tämän tarpeen sisältöön tekee kirjassa juuri kielillä puhuminen. Siinä tuodaan konkreettiseksi se tarve kuulua, kommunikoida ja kokea jotain itseään suurempaa. Kieli on alue, jonka me kaikki jaamme ja jonka sääntöjä muokatessa muokataan jotain todella oleellista omassa itsessään. Kirjassa kielillä puhumisen koko fyysinen ja vahva voima on tuotu todella lähelle lukijaa.

Enkelten kanssa puhuessa ihminen joidenkin mukaan vajoaa jonkinlaiseen transsiin ja muun muassa Törmälehdon mukaan taas sosiaalistuu yhteisöön ja oppii toisilta tavan tuottaa pseudokieltä. Törmälehdon pro gradu -työ Pyhää puhetta ja salattuja sanoja, on yksi harvoja suomalaisia tutkimuksia aiheesta.

Kirja oli monitahoinen. Etenkin Elsan  sielunmaisema on taitavasti rakennettu, mutta toisaalta lukija vangittiin turhan usein juuri sinne Elsan käsityskyvyn sisälle. Tämä koki erityisesti Kolumbiassa monia asioita, joita olisi ollut mukava päästä tarkkailemaan lähempää. Ne vuoret jäivät kaukaisuuteen eikä lukijalle annettu kuin kurkistuksia siihen katujen kuhinaan, jota pystyi Elsan ajatusten taustalta aistimaan.

Juuri se sisäinen taistelu oli kuitenkin kirjan parasta antia. Mitä Elsa oikeasti tarvitsee ja keneltä. Samoin se huumori, jolla uskonnollista yhteisöä kuvattiin oli mahtavaa. Ei ilkeätä, mutta kuitenkin asioita komiikan kautta jäsentelevää.

Vaikka vuoret järkkyisivät on ollut suosittu kirjabloggareiden keskuudessa ja siitä ovat kirjoittaneet ainakin Kirja vieköön, Kannesta kanteen, Reader, why did I marry him, Tuijata, Annelin kirjoissa, Järjellä ja tunteella, Hyllytontun höpinöitä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena, Kirja hyllyssä, Nannan kirjakimara, Kirjakaapin kummitus, Amman lukuhetki ja Rakkaudesta kirjoihin.


Terhi Törmälehto, 2017, Vaikka vuoret järkkyisivät, Otava, arvostelukappale

1 kommentti:

  1. Löysit kirjasta paljon ja monipuolisesti kommentoitavaa, erityisesti pidin tuosta miten käsittelet luopumisen teemaa. Tällainen kirja ihan selvästi jakaa mielipiteitä ja lukijat saavat siitä eri asioita itselleen. Minustakin Kolumbia ympäristönä olisi ollut houkutteleva laajempaan kuvaukseen, mutta toisaalta tällaisenaan looginen, eli pysyttiin siellä Elsan mielenmaisemassa. Kiva että kirja on saanut lukijoita!

    VastaaPoista