13.12.2017

Helsingin Kirjamessut 2017 - hyvät bileet


Glitteröitytin itseni

Helsingin Kirjamessut 2017 jäivät mieleen yhtenä vilkkaimmista kirjamessuista, joilla olen ollut. Neljä päivää kirjoja, kirjailijoita, lukijoita, ruokaa, viiniä ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Tänä vuonna otin messuista kaiken irti ja joka aamu pakkasin kamat kassiin ja suuntasin Porvoosta Messukeskusta kohti.

Kirjamessut ovat kaupallinen tapahtuma. Toisaalta se on tapahtuma, jonka taustalla on paljon ihmisiä, joilla on ihan aito rakkaussuhde kirjoihin. Voin tätä omalta osaltani todistaa sen neljän vuoden kokemuksella, jolloin olen blogini puolesta päässyt vähän kurkistamaan kirja-alan kulisseihin.

Vastuu kaupallisuuden verhon taakse katsomisesta jää messukävijälle ja väitän tutkimusmatkan olevankin osa hauskuutta. Kirjoitin aiemmin Kirjamessujen niin sanotusta silmänkääntötempusta.

"Kirjamessujen järjestelmälliset käytävät ja erilaisten osastojen, maksukyvyn mukaan määräytyvä hierarkia, muodostavat eräänlaisen silmänkääntötempun. Se luo meille kuvaa yhdestä todellisuudesta kirjallisuuden maailmasta, mutta se ei ole ainoa todellisuus."

Ei tule katsoa messuosaston kokoa ja määritellä sen perusteella toimijoiden tärkeysjärjestystä kirjamaailmassa. Koko jutun Kirjamessujen silmänkääntötempusta voit lukea täältä.

Helsingin Sanomissa listattiin neljä asiaa, jotka pilaavat kirjamessut tänä vuonna. Pilaavat... Hyvinvointikirjojen nousu markkinoilla, liian vähän aikaa esikoiskirjailijoille tai väärin aakkostettu messulehti. Isoa toimijaa vastaan ikään kuin kuuluu lähteä ristiretkelle. Negatiivinen usein voittaa tällöin positiivisen ja luo osaltaan oman silmänkääntötempun.

Siksi haluan vain kertoa millaista Kirjamessuilla oli tälle kulttuuribloggaajalle.

Olin ensimmmäistä kertaa mukana kaikki neljä päivää. Yleensä vähintään se viimeinen sunnuntai on uhraantunut taisteluväsymykselle. Nyt olin varautunut. Mukavat kengät, nesteytystä, lepoa, suunnitelmallisuus ja sen hyväksyminen, että kaikkea ei vain voi kokea.

Muiden bloggareiden kera kävimme esimerkiksi perinteisellä kustantajien järjestämällä aamiaisella ja muutenkin messuilu oli isoksi osaksi tuttujen kanssa rupattelua. Tänä vuonna olin lisäksi esiintymässä lavalla, joka toi mukanaan oman jännityksensä messuiluun.

Messujen teemana oli luonnollisesti satavuotias Suomi ja se näkyi. Suomalaisella kirjallisuudella on syytä hieman nostaa hattua itselleen ja sanoa, että hyvää duunia. Upeasti ollaan kautta historian saatu hienoja teoksia luettavaksi ja eteenpäin mennään. Tätä me messuilla juhlimme ja niihin bileisiin ei tarvita kuin muutama mielenkiintoinen keskustelunavaus ja hitosti tyyppejä, jotka tykkäävät lukea.

Ensi vuotta odotankin sitten todella innolla kun teemana on Yhdysvaltojen kirjallisuus. Mennään vahvasti sinne omalle mukavuusalueelle.

Perinteiseen malliin vielä muutama kuva messuilta:


Porvoon kulttuuriblogisti ja Porvoon kirjailija/CMXisti


Pääsin kättelemään suurta idoliani. Jörn!


Messujen eka kohde joka vuosi


Messuilla pääsi suunnittelemaan oman rintamerkin



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti