Mestari ja Margarita on Mihail Bulgakovin romaaniin perustuva näytelmä. Kansallisteatterissa nähtävä Anne Rautiaisen ohjaus kuvitti kirjan niin elävällä tavalla, että välillä huimasi. Kirja ja lavan tapahtumat nivoutuivat yhdeksi ja lopputulos oli täysin oma persoonansa.
Saatana saapuu Moskovaan kirja (eli Mestari ja Margarita) käsittelee itse piruperkele saatanan saapumista 30-luvun Moskovaan, Mestarin ja Margarita rakkaussuhdetta sekä Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamista. Näistä elementeistä koostui myös näytelmä.
Kansallisteatterin Willensaunan lava toimi yllättävän hyvin näinkin suureellisen oloisen näytelmän toteutukseen. Näyttävä lavastus yhdessä intiimin tilan kanssa on jännittävä yhdistelmä. Etenkin eturivissä sitä tuntui olevan kuin keskellä tapahtumia. Teatterisavuakaan ei tosiaan säästelty ja tunnuimme olevamme puolet ajasta paksun sumun peitossa.
Saatana, tämän seurassa saapuvat vampyyri Hella ja Begemot-kissa (Marc Gassot, Maria Kuusiluoma ja Juha Varis) ovat kuin suoraan Tim Burtonin elokuvasta vedettyjä hahmoja. Kuusiluoma eläytyi vampyyri-hahmoonsa intensiivisesti ja tämän koko olemus tuntui mahdottoman jännittyneeltä kuin juuri katkeamassa olevalla jousella. Gassotin miimikon tausta näkyy tämän liikkeissä ja paholainen ilmestyi eteemme juuri pienen pienissä yksityiskohdissa. Varis onkin sitten oikeastaan ainoa oikea henkilö Begemotin ruumiillistumaksi. Tämä toi näytelmään kepeyttä ja komiikkaa niin, että se tietty pahaenteinen vire ei ikinä kärsinyt.
 |
| Saatanallinen seurue. Kuvaaja Tuomo Manninen. |
Näytelmä oli kokonaisuudessaan intensiivinen kokemus, jossa sai olla koko ajan varpaillaan. Milloin vain saattoi tapahtua jotain ihan odottamatonta. Yhdeksi ikimuistoisimmista kokemuksistani (teatterissa ylipäätään) jää yksi tällainen odottamaton kohtaus, jossa Annika Poijärvi ryhtyy laulamaan tuttua melodiaa. Feeling Good vain yltyy ja yltyy ja Poijärvi vetää taidokkaan ja tunteikkaan tulkinnan tästä laulusta, joka on samaan aikaan irrallinen näytelmästä ja toisaalta niin tärkeä osa sitä. Kun vuosien päästä muistelen näytelmää, niin tämä on varmasti se kohta, johon mieleni tulee aina palaamaan.
 |
| Annika Poijärvi. Kuvaaja Tuomo Manninen. |
Toinen kohta saattaa olla paholaisten tanssiaisten tunnelma. Se musiikki, pieni lava ja jättimäinen punainen mekko joka täyttää koko näyttämön. Todella saatanallista.
Lisää tietoa näytelmästä löytyy Kansallisteatterin sivuilta täältä. Väitän, että esityksestä saa eniten irti kun kirja on luettu, mutta mistäpä ei saisi. Ilman tarinan tuntemistakaan tämä oli pätkä todella hyvää teatteria.
ROOLEISSA Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis
OHJAUS JA DRAMATISOINTI Anne Rautiainen
SUOMENNOS Ulla-Liisa Heino
LAVASTUS, NUKET JA PUKUSUUNNITTELU Janne Siltavuori
VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
ÄÄNISUUNNITTELU Jani Peltola
KOREOGRAFIA Sonya Lindfors
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen
DRAMATURGI Eva Buchwald
Ensimmäinen kuva: Tuomo Manninen
Esitys nähty medialipulla
Katso myös:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti