15.1.2017

Janne Kukkonen - Voro



Janne Kukkosen Voro on yksi tyylikkäimmistä kotimaisista sarjakuvista, joita olen vähään aikaan lukenut. Kotimaiseen sarjakuvaan yhdistetään usein tietynlainen rosoisuus, jossa kynänjälki ilmentää itsessään tunnetiloja. Voro lähtee aivan toiseen suuntaan. Tunnetta tässäkin on, mutta jälki on harkittua ja tarkkaa. Veitsenterävää.

Voro - kolmen kuninkaan aarre on sarjakuva, jossa nuori Lilja pyrkii kiipeämään arvossa varkaiden killan hierarkiassa. Jonnekin keski-ajan tunnelmiin sijoittuva tarina on raikas ja tarpeeksi monimutkainen pitämään mielenkiinnon yllä lähes 300 sivun verran.

Varkaiden kilta ei juurikaan anna pienelle vorolle sitä arvoa, jota Lilja hamuaa. Tämä joutuu improvisoimaan ja lähtee omin päin varkaisiin, mutta kohde on vaarallinen. Lilja sotkeutuu veriseen valtapeliin, jossa vastassa ovat kuninkaat ja jumalat.

Voro on tarinaltaan sekä mahtipontinen että hellyttävä. Kaikkine mahtavine mytologioineen tarina kuitenkin ottaa perusvoimansa siitä pienen tytön halusta kasvaa ja näyttää omat piilevät voimansa. Vaikka Lilja ehkä tuntuu välillä kompastuvan tuohon omaan hybrikseensä, niin se kova tahto luo mielenkiintoisen hahmon.

Myös Liljan oppi-isä Seamus ja esimerkiksi jylhä sotilas Ruho, ovat taitavasti rakennettuja hahmoja, jotka antavat lukijalle tunteen maailmasta, jossa ihmisillä oikeasti on historiansa. Hahmot ovat piirretty yksinkertaisesti, mutta omaavat silti syvyyden, joka on hankala saavuttaa sarjakuvan keinoin.

Hahmojen luoma maailma on tavallaan raaka, mutta toisaalta kovin lapsellinen ja yksinkertainen. Ensin tämä hieman häiritsi, mutta lopulta huomasin pitäväni tästä kontrastista. Vähän naivistinen tyyli yhdistettynä raakaan fantasiaan loi Voroon omaperäisen alavireen.


Kukkonen on luonut maailman, joka kilpailee helposti minkä tahansa fantasiamaailman kanssa. Vaikka itse en ole se suurin fantasian ystävä, niin juuri hyvin rakennetut historiat ja kuvitteelliset yhteiskunnat vetävät kuitenkin puoleensa. Etenkin varkaiden kilta oli kaikkine sääntöinen ja tapoineen niin hieno kyhäelmä, että siitä lukisi mielellään lisääkin.

Parasta sarjakuvassa oli sen visuaalinen tyyli. Kukkosen piirustusjälki on virheettömyydessään jotenkin silmää hellivää. Harmaata on käytetty todella paljon, mutta jostain syystä sivut eivät ole ollenkaan tukkoisen oloisia. Sitä miksi näin on, en edes osaa sanoa.

Janne Kukkonen on taustaltaan animaatio-ohjaaja ja tämä on hänen ensimmäinen sarjakuvansa (aikamoinen aloitus). Animaation vaikutus tosiaan näkyy sarjakuvan kerronnassa. Jokainen ruutu on suunniteltu niin, että voi kuvitella kameran seuraavan liikettä. Suosittelen kiinnittämään huomiota lukiessa siihen, miten jokainen ruutu on oma harkittu teoksensa.


Suomalainen sarjakuva on voimissaan ja Voro osaltaan todistaa tätä seikkaa. Tästä sarjakuvasta ei ole pahaa sanottavaa vaan Kukkosen ensimmäinen julkaisu osui maaliin samantien. Tämä on kansainvälisesti tasokasta sarjakuvaa ja toivon, että se päätyy myös ulkomaisten lukijoiden saataville. Uskon, että kysyntää olisi ja tämä olisi tärkeä askel suomalaisen sarjakuvan saattamiseksi vientituotteeksi.


Janne Kukkonen, 2016, Voro - kolmen kuninkaan aarre, Like kustannus, arvostelukappale




5 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä todella tasokas!
    Meidän (kesällä vielä 9-vuotias) vanhin koki tämän vähän turhan jännittävänä, mutta kun uskalsi lukea niiden pelottavimpien kohtien yli niin tykkäsi kyllä hänkin kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kymmenen ikäinen koki näköjään vähän kiinnostavaksi ekojen sivujen jälkeen ja sanoi "lukevansa sen joskus ehkä". Melkein huippusuositus siis.

      Poista
  2. Voro oli minunkin kohdallani melkoinen täysosuma! Siinä oli ulkomaisista sarjakuvista, elokuvista ja videopeleistä ammennettua tyylitajua ja näyttävyyttä (sarjiksen nimikin oli oiva hatunnosto Thief-hiiviskelypeleille), mutta myös miellyttävän paljon omia juttuja, joista lukisin mieluusti lisää myöhemminkin. -Petter

    VastaaPoista
  3. Pitääpä lainalla tämä itselle, monella tämä näkyi myös Blogistania-palkintojen listoilla. Pidän harmaasävytteisestä piirrostyylistä, tokihan en nyt osaa nimetä mitään esimerkkejä mutta näin pikavilkauksella viehättää silmää. Kiitos.

    VastaaPoista