torstai 9. helmikuuta 2017

Fintiaanien mailla



Fintiaanien mailla on näyte siitä mitä syntyy, kun näkemyksellinen valokuvaaja, menestynyt kirjailija ja tarkka dokumentaristi liittävät voimansa yhteen. Fintiaanit ovat suomalaisten siirtolaisten ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön jälkeläisiä, joiden elämään nämä kolme suomalaista lähtivät tutustumaan. Kirjan esittelytekstissä puhuttiin katkeransuloisuudesta ja sitä näiden ihmisten tarinat juuri olivat.
Fintiaanien mailla -teoksen takana ovat valokuvaaja Meeri Koutaniemi, kirjailija Katja Kettu ja dokumentaristi Maria Seppälä. Nämä matkustivat useita kertoja Yhdysvaltojen Minnesotaan, jossa keräsivät tarinoita ja kokemuksia alkuperäisväestöjen keskuudessa.

Tarinat olivat monilta osin tuttuja näin suomalaisena lukijana. Suomalaisuus kirjassa haastateltujen ihmisten elämässä näyttäytyi sekä konkreettisin esimerkein että rivien välistä luettuna samankaltaisuuden tunteena. Konkreettisesti monien paikkojen nimet esimerkiksi olivat suomeksi (kuten Oulu, Nisula ja Toivola) ja hyvin suomalaisen oloisia saunojakin löytyi monesta kodista.

Jim ja Rebecca Gawboy. Kuva: Meeri Koutaniemi

Se suomalainen asenne ja kulttuurillinen olemus oli kuitenkin vahvin yhdistävä tekijä kirjan ihmisten kanssa. Jo Koutaniemen kuvia katsellessa niistä yksinkertaisesti tunnisti "oman heimon" ihmisiä. Tämä ilmenee niin sisukkuudessa kuin niissä pahoissa tavoissakin. Esimerkiksi alkoholi on asia johon suomalaisilla ei tunnu olevan tervettä suhdetta millään mantereella.

Suomalaiset eivät aina ole olleet niitä halutuimpia siirtolaisia. He saapuivat yhdysvaltoihin hieman myöhässä 1800-luvun loppuvaiheilla, kun esimerkiksi ruotsalaiset ja tanskalaiset olivat jo vieneet parhaat maa-alueet. Tällöin suomalaisista käytettiin haukkumasanoja kuten China Swedes, Mongolians, Thick Finns ja Forest Finns.

Suomalaisia oli kuitenkin saapunut jo 1600-luvulla yhdysvaltoihin ja suomalaisten ojibwa-heimon jälkeläiset muodostavat fintiaaninen kulttuurin. Myös ojibwan kielessä löytyy suomalaisista osuvia kutsumanimiä. Esimerkiksi madududuwinini, höyrykylpyihminen, ja omakakiivinini, mies, joka puhuu sammakko suussa.

Yhdysvaltojen alkuperäiskansoista kirjoittaessa on hankalaa olla sivuuttamatta sitä sortoa, jota nämä kansat ovat joutuneet kohtaamaan. Yksi kirjan suurimpia ansioita on, että syrjintä ei ole jotain historiallista vaan jotain minkä kanssa joutuu edelleen päivittäin elämään. Tärkeää on esimerkiksi luonnon suojelu, jonka eteen alkuperäiskansat tekevät runsaasti aktivistityötä. Todella tiivis suhde luontoon toi fintiaanit taas vähän lähemmäksi suomalaista lukijaa.

Kuva: Meeri Koutaniemi

Perinteiset tavat ovat tulleet ylipäätään laillisiksi vasta lähihistoriassa ja alkuperäiskansojen säilyminen kulttuurillisesti on pieni ihme, joka on kytenyt pinnan alla salaisten rituaalien avulla. On lohdullista nähdä miten nuortakin sukupolvea kuitenkin edelleen kiinnostaa äitien ja isien perintö. Esimerkiksi powwow-tapahtumat keräävät yhä paljon ihmisiä juhlimaan erilaisin rituaalein.

Kuva: Meeri Koutaniemi

Kirjassa esiintyy fintiaaneja, jotka ovat selvästi ottaneet vieraat suomesta lämpimästi vastaan. Näiden tarinat ovat täynnä tunnetta ja lukiessa toivoo, että voisi tehdä jotain näiden alueiden hyväksi. Tarinoissa esiintyy toistuvana teemana köyhyys ja sen tuomat ongelmat. Alkoholi ja huumeet vievät monia ja perinteiset kulttuurit rappeutuvat ilman muutamia aktiivisia ihmisiä.

Esimerkiksi Gawboyn perheen farmin tarina on inspiroiva. Jim ja Rebecca Gawboy pitävät hyväksykäytettyjen intiaanilasten orpokotia Minnesotassa. Nämä seuraavat ojibwien tapoja pitävät kiinni intiaaniperinnöstään. Talossa asuvat lapset ovat tiiviissä kosketuksissa luontoon ja tilan eläimiin. Teini-ikäiset osallistuvat suomalaisiin perinteisiin ja ojibwa perinteisiin yhtälailla.

Kuva: Meeri Koutaniemi

Fintiaanien mailla on kirja, jossa yhdistyvät monen erilaisen kerronnan muodot. Se on tietokirja, jonka sivuilla myös ihan tavalliset ihmiset kertovat tarinoitaan. Välillä aihetta avataan Katja Ketun fiktion kautta ja koko ajan Koutaniemen valokuvat tuntuvat vangitsevan jotain todella oleellista näiden ihmisten elämästä. Koutaniemen valokuvat jaksavatkin aina vain ihmetyttää minua. On nimittäin sanottava, etten aina pidä niitä perinteisesti kovin kauniina, mutta niissä on jokin kummallinen voima ja totuus, joka aina kertoo jotain sanatonta kohteestaan.

Tämä kirja on ainutlaatuinen katsaus ihmisryhmän elämään, joka ainakin minulta olisi jäänyt kovin tuntemattomaksi. Pidän tietokirjoista, jotka onnistuvat kertomaan jotain aivan uutta. Tämä teki sen vieläpä hyvin persoonallisella tavalla.



Meeri Koutaniemi, Katja Kettu, Maria Seppälä, 2016, Fintiaanien mailla, WSOY, arvostelukappale



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.