torstai 30. marraskuuta 2017

Anōnumos - matkani nimettömään teatteriin

Kuva: en tiedä


Vastaanotin kutsun oudosta sähköpostista nimettömältä taholta. Vastasin kyllä ja parin päivän päästä sain ohjeeni. Minun tuli löytää itseni tiettyyn paikkaan ja aikaan Malmin lentokentällä. Olin ottamassa osaa anonyymiin esitykseen, joka "ehdottaa maailmaa, joka ei perustu yksilöön. Teos hyökkää nimettömyydellä näkymätöntä sortoa, nimetöntä vallankäyttöä ja tuntematonta kauhua vastaan".

Saavuin lentokentälle ja lyhyen odottelun jälkeen minut talutettiin kädestä pitäen sisään pitkään käytävään. Luovuin kaikista tavaroistani ja lapuilla kommunikoiden minut käskettiin osoittaa itseäni tai edessäni seisovaa huppupäistä ihmistä. Se ketä osoitin saisi laittaa hupun omaan päähäni.

Jo tässä vaiheessa lienee selvää, että esitys ei sovi kaikille. Sain kuitenkin etukäteen pienen listan asioita, joita tulee odottaa. Saatoin myös milloin vain ottaa yhteyttä turvahenkilöön ja lopettaa jos vain haluaisin.



Minut laitettiin kävelemään portaita ylöspäin ja huomasin, että ohuen hupun läpi oli vielä yllättävän hyvä näkyvyys. Kaikki oli vain hieman hämärää ja vääristynyttä. Tämä teki ylhäältä lähestyvästä kirkumisesta ja juoksuaskelista kuitenkin hieman häiritsevämpiä.

Vastaan juoksi ja kompuroi jälleen yksi huppupäinen hahmo, joka kaatui portaissa jalkoihini. En tiennyt halusiko tämä minun auttavan vai jatkavan eteenpäin. Päätin jatkaa. Hahmo juoksi perääni ja lopulta talutti isoon tilaan.

Tästä eteenpäin en halua paljastaa liikaa tapahtumista.




Musiikki täytti ison osan aisteistani, jotka olivat jo vääristyneet. Oli mahdotonta tietää kuka tilassa oli esiintyjä ja kuka osa yleisöä. Olen osallistunut aikaisemmin reiveihin eivätkä ne oikeastaan ole minulle luonnollinen paikka, mutta tämä oli erilaista. Ihmisiä kannustettiin liikkumaan, mutta tanssiminen ei tuntunut pakolliselta toiminnalta. Sain halutessani keskittyä vain tarkkailemaan tai tutkailemaan laajojakin alueita tilan sisällä.

Löysin itseni erilaisista tilanteista. Vaeltelin tilassa tarkkaillen, minua talutettiin vaihteleviin paikkoihin, kävin piknikillä juomassa viiniä, kirjoitin jumalalle... Välillä tilanteet olivat melko intensiivisiä ja välillä taas hyvin rauhoittavia.

Esiintyjät ja ehkä osa yleisöstäkin ottivat pois vaatteitaan ja minultakin vietiin jossain vaiheessa paita päältä. Osa esiintyjistä oli täysin alasti. Kaikki oli täysin luontevaa ja tila oli turvallisen oloinen. Olen hyvin estynyt immersiivisen teatterin suhteen, mutta esiintyjät ottivat nyt yleisön haltuunsa. Hyvin kirjaimellisesti.

Etenkin tanssiesityksiä seuratessa on yleensä etääntynyt teoksesta. Kun tanssijaan ottaa kontaktin koskettamalla, niin teokseen saan aivan uuden ulottuvuuden. Ei siis tanssimalla mukana, vaan tosiaan vain koskettamalla tanssijaa, joka on vetänyt kätesi tämän olkapäälle. Pienimuotoinen, outo ja mahtava kokemus.

Henkilön ANōNUMOS kuva.

Oli jännittävää pysyä epätietoisuudessa, mutta siinä oli myös avain turvallisuuden tunteeseen. En tiedä miksi näin on itselleni, mutta Anōnumosin Facebookissa lukee:

"Anonymiteetti purkaa olemassa olevia tottumuksia, avaa tilan uudelle tuntemattomalle saapua ja vapauttaa. Samalla anonymiteetti on leimallisesti myös terrorin ominaispiirre. Kun kauhun aiheuttavia tekijöitä ei tiedetä suurin kauhu syntyy tuntemattomuudesta - tuhosta, jolle ei löydy syytä.

Anonymiteetissa on mahdollisuus suurimpaan hyvään ja epäitsekkyyteen sekä suurimpaan pahaan ja yhteisön tuhoon."
Teos on saanut rahoitusta, mutta en tiedä keneltä. Edes tekijät eivät tiedä. Menestyneet dj:t ovat perinteisesti esiintyneet salanimillä saavuttaakseen anonymiteetin. Yksittäisiä henkilöbrändejä ei haluta korostaa yli teoksen. Esiintyjien nimettömyyden lisäksi yleisö sai nimettömyyden lahjan. On vapauttavaa päästä hetkeksi eroon omasta itsestään.

Esityksiä on enää huomenna ja ylihuomenna. Lisätietoja löydät Anōnumosin Facebookista täältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.