perjantai 15. syyskuuta 2017

Koivu ja tähti - Kansallisteatteri




Koivu ja tähti on Pirkko Saision kirjoittama uutuusteos Kansallisteatterissa. Yllättävä, hauska ja hajanainen näytelmä on osa Suomi 100 -juhlallisuuksia ja ottaakin niissä aivan oman erityisen paikkansa. Slava! Kunnia, oli Saision ja ohjaaja Laura Jäntin edellinen yhteinen näytelmä ja olin erittäin kiinnostunut katsomaan mitä tällä kertaa oli luvassa.

Kansallisteatterin pyörivä lava kuljettaa mukanaan kirjavan joukon hahmoja. Topeliuksen saduista ammentava tarina aukeaa katsojalle hitaasti, mutta ei kovin varmasti. Oikeastaan tarinalla ei ole nyt niin väliä, vaan tuokiokuvilla. Pirkko Saisio sanoo:
"Veli ja sisar, Kristoffer ja Hagar, palaavat kotimökkiinsä suuren erämaan ja vaarallisen joen varrelle. Vuosisadat kuluvat, sodat ja rajut rakennemuutokset heittävät sirpaleitaan kotimökin pihalle ja katolle, mökkiä laajennetaan ja se muuttuu kesämökiksi. Kristofferit ja hagarit vaihtuvat, nimet pysyvät. Ja mökki. Nykyhetkessä Hagar ja Kristoffer ovat osa kulttuurista keskiluokkaa, sitä johon itsekin kuulun ja jolla on houkutus hallita maailmaa sanoilla, käsitteillä, määreillä."
Esitys liikkuu menneen, nykyisen ja jonkinlaisen dystooppisen tulevan maastossa. Kati Lukan luoma maailma lavalla on näyttävä, vaikka melko vähällä tehty. Aidoista hongista kootut mökit liukuvat halki näyttämön ja suuri, tuulikellomainen, teos roikkuu katosta lavan keskellä.

Kuva: Stefan Bremer

Välillä lavalle tulee jääkarhu. Välillä vieraita, toiseutta huokuvia ihmisiä. Seurue ei enää tiedä missä ollaan, kompassit sekoavat ja esityksen loppu hämmentää. Tulee mieleen, että tämähän on kuin tv-sarja Lost.

Suomalainen mytologia, yhteiskuntatiede, sadut, politiikka, alkuperäiskansat ja ihmisten vittumaisuus sekoittuvat kuin sekoittuvatkin jonkinlaiseksi tarinaksi. Narratiiviksi kohti pieniä oivalluksia. Miten käsitämme toiseuden ja miten emme osaa asettaa itseämme muiden asemaan. Miten otamme lintukodossamme itsestäänselvyytenä turhan monta asiaa ja miten kannattaa maksaa kantajille jos aikoo tilata jättimäisen Leninin patsaan keskelle rapujuhlia erämaa-mökissä.

Kuva: Stefan Bremer

Koivu ja tähti oli ehkä hämmentävä näytelmä, mutta koko kolmen tunnin aikana siihen ei voinut kyllästyä. Vaikka sanoma ei ehkä täysin itselleni auennut, niin jotain asiaa näytelmällä selkeästi oli.

Lavalla oli melkoisesti energiaa kun Jukka Puotilan ja Tiina Weckströmin esittämät sisarukset olivat siellä samaan aikaan. Katariina Kaitue, Paula Siimes, Petri Manninen ja koko mökkiseurue tekivät veikeästä dialogista todella elävää. Tämä on näytelmä, joka vaatii näyttelijöiltään paljon. Ilman todellista heittäytymistä ja rooliin uskomista ei tämänkaltainen näytelmä toimisi ja nyt tässä olikin onnistuttu. Upeaa työtä koko kastilta.

Koivu ja tähti sai kantaesityksensä 13.9.2017 Kansallisteatterissa. Lisätietoa esityksestä ja lipuista löydät täältä.

ROOLEISSA Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes ja Tiina Weckström
OHJAUS Laura Jäntti
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simone
MUSIIKKI Markus Fagerudd
VALOSUUNNITTELU Morten Reinan
ÄÄNISUUNNITTELU Raine Ahonen ja Esko Mattila
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Jari Kettunen
OHJAAJAN ASSISTENTTI Helena Vierikko
Ensimmäinen kuva: Jukka Puotila, kuvaaja Stefan Bremer
Esitys nähty medialipulla 


Katso myös:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.