18.9.2017

Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy




Suomessa oli sotien aikaa kysyntää helpolle ja kevyelle viihteelle. Tätä tarjoili Armas J. Pulla Ryhmyn ja Romppaisen muodossa. Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy on kahdeksas Ryhmy ja Romppainen -tarina ja osa Kirjojen Suomi -kampanjaa, jossa esitellään 100 kirjaa Suomen itsenäisyyden vuosilta.

"Tupakkkakaupan edessä oli jono, vaikka kello oli vasta vähän yli kahdeksan ja oveen oli naulattu pahvilappu, joka tiedotti: "AVOINNA KLO 9-18" sekä "Tupakkaa ei ole". Viimeisinä oli jonoon liittynyt kaksi jämerännäköistä sotilashenkilöä: vänrikki ja vääpeli, joka roikotti kainalossaan valtavan suurta, harmaata kissaa. Kaikki tuijottivat peittelemättömän uteliaina mirriä, joka puolestaan ei välittänyt ihmisistä sen enempää kuin eräiden helsinkiläisravintolain tarjoilijat asiakkaistaan."


Ryhmy ja Romppainen -sarja kattaa 14 kirjaa vuosilta 1940 - 1967. Niissä vääpeli Kalle Ryhmy, vänrikki Ville Romppainen ja kissä Mörökölli taistelevat nokkeluudella ja periksiantamattomuudella vihollista vastaan. Kirjat täyttyvät kevyestä sanailusta ja miesten suhde sotaan on välillä lähes välinpitämätön. Kaikesta huokuu tarkoitus etäännyttä sodan todellisuus luomalla hahmoja, joilla on työkaluja käsitellä sodan kaltaista tilaa.

Itse kirja ei anna nykylukijalle paljoakaan. Se on ennalta-arvattava, farssimainen, ontuva ja dialogi on paikoin huvittavan vanhanaikaista. Kuitenkin Ryhmyn ja Romppaisen merkitys sodanaikaisen kirjallisuuden esimerkkinä on merkittävä. Sodan jälkeen valvontakomissio pyrki poistamaan näitä kirjoja yleisön saatavilta. Niissä kun esitettiin niin vastapuoli kuin kotimainen päällystökin huonossa valossa.

On mielenkiintoista lukea Ryhmyn ja Romppaisen toilailuja ja pohtia miksi tämänkaltaiselle viihteelle oli niin suuri kysyntä. Eikö sodan trivialisoiminen ärsyttänyt? Oliko huumorin oltava kevyttä, jotta sille sodan aikana jaksoi nauraa? Haluttiinko suomalaiset nähdä korostetun rauhallisina ja moraalisina toimijoina viihteessä? Kuinka tietoista propagandaa Armas J. Pullan kirjat oikeastaan olivatkaan?

Tällaiset sotilasfarssit eivät ehkä kuuluisi normaalin lukemistooni, mutta täytyy myöntää lukukokemuksen avanneen käsitystäni sodan aikaisen viihteen moninaisuudesta aivan uudella tavalla. Esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan maailma poikkeaa paljon Ryhmyn ja Romppaisen satiirinomaisesta tyylistä.

Jees, leskiyli-insinöörskä! ei sijoitu minnekään etulinjaan vaan kotirintamalle, jossa Ryhmyä ja Romppaista erehdytään hetken luulemaan desanteiksi. Lähes koko kirja keskittyy näiden sanailun ympärille ja täytyy myöntää, että naurahdin muutaman kerran.

Karistolta 90-luvun alussa ilmestynyt järkälemäinen kokoelma Ryhmy ja Romppainen -tarinoita on tutustumisen arvoinen teos. Kannattaa lukiessa pitää mielessä sodan realiteetit ja pohtia miten kirjat pyrkivät suuntaamaan lukijan ajattelua tiettyihin suuntiin. Ja ovathan nämä hahmot ihan hauskojakin paikka paikoin.

Armas J. Pulla, 1944, Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy, Karisto


Katso myös:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti