lauantai 25. maaliskuuta 2017

Seitsemän veljestä Kansallisbaletissa



Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, joiden nimienkin muistaminen tuntuu kuuluvan suomalaisen ihmisen yleissivistykseen. Kirja, jota ei voi olla mainitsematta suomalaisesta kirjallisuudesta keskusteltaessa on taipunut historiansa aikana moneksi. Myös baletiksi, joka nähdään jälleen Kansallisbaletin lavalla.

Marjo Kuusela on luonut huikean koreografian Seitsemään veljekseen, joka tuntuu tavallaan modernilta, mutta tavallaan voisin kuvitella juuri tarkalleen näiden liikkeiden kuvaavan tarinaa vaikka Aleksis Kiven itsensä aikanakin.

Nicholas Ziegler, Aapo Siikala, Teemu Tainio, Ilja Bolotov. Kuva: Sakari Viika, 2013

Kuusela halusi luoda juuri miestanssijoille suunniteltua liikekieltä ja Seitsemän veljestä sopi tähän tarkoitukseen loistavasti. Kuusela sanoo:

”Klassisen baletin liikekieltä kyllä tavoitellaan, ja lopuksi pyörivät veljestenkin piruetit. Naisten maailma on läsnä niin poikien mielissä kuin metsän eläimissäkin, sekä Viertolan valtavassa härkä- tai tässä esityksessä – oikeammin lehmälaumassa”

Seitsemän veljestä ovat joukko tanssijoita, joista oikeasti voisi uskoa näiden olevan veljeksiä. Juhanin roolissa nähdään Samuli Poutanen, Tuomaana Tuukka Piitulainen, Aapona Jani Talo, Simeonina Antti Keinänen, Laurina Atte Kilpinen, Timona Frans Valkama sekä Eerona Nikolas Koskivirta.

Kun baletissa tanssijat usein luovat yhtenäisiä kuvioita ja tuntuvat liikkuvan kuin kloonien muodostama ryhmä-äly, niin tällä kertaa veljesten ryhmä muodosti yhtenäisen lauman, joka oli koottu selkeistä yksilöistä. Ei vain liikkeen tasolla, vaan näillä oli selkeät persoonallisuudet. Baletti meni jopa hieman esittävän teatterin puolelle tanssijoiden näytellessä roolejaan.

Sofia Gustafsson, Lucie Rákosníková, Annika Nieminen, Anna Sariola, Marjaterttu Willman, Mai Komori. Kuva: Sakari Viika. 2013

Kati Lukka uudisti lavastuksen nykypäivään ja Eero Ojasen musiikki heräsi vahvasti eloon Dalia Stasevskan johdossa. Musiikki liikkui kauniista melodioista hyvinkin käsitteellisiin äänimaailmoihin. Mieleen tuli välillä esimerkiksi Béla Bartókin musiikki.

Seitsemän veljestä on tarinana kovin synkkä kuvatessaan köyhyyttä ja sen mukaanaan tuomia ongelmia. Silti sen huumori on aina purrut suomalaisiin ja oli ilo nähdä, että myös Kuuselan baletissa komedia oli läsnä.

Kun Kuusela alunperin laati balettia, tätä puski eteenpäin juuri 70-luvulla esiin noussut huoli ympäristöstä ja etenkin metsien tilasta. Teosta päivittäessä ongelmat eivät olleet muuttuneet ja Kuusela sanoo:

”Vienan Karjalassa ollaan kauhuissaan Euroopan vanhimpien ikimetsien myynnistä huonekaluteollisuudelle, raaka-aineeksi liimapuulevyille. Tajusin että samassa pisteessä ollaan yhä. Mietinkin edelleen, eikö olisi jotenkin mahdollista hiljentää vauhtia, palata rauhallisempaan kasvun maailmaan, harkitsevampaan luonnon hyväksikäyttöön, tasapainoon.”

Lauri johdattaa baletissa veljekset Impivaaraan. Kauas teollisen maailman kauhuista, mutta kuten kirjasta muistamme, utopiat ovat tehty rikottaviksi. Sankareiksi nousevat ne Eerot, jotka tarttuvat kirjaan ja etsivät vastauksia tiedosta.

Lisää tietoa löydät Kansallisoopperan sivuilta täältä. Kannattaa myös olla 7. huhtikuuta tarkkana kun Yle Klassinen esittää Seitsemän veljeksi viimeisen esityksen suorana täällä. Tämä esitys sopii musiikin ystäville, tanssin ystäville ja myös meille kirjanörteille. Yksi parhaista baleteista, ellei paras, jonka olen kokenut.


Koreografia
Marjo Kuusela
Musiikki
Eero Ojanen
Musiikinjohto
Dalia Stasevska
Lavastus
Kati Lukka
Puvut
Anne Jämsä
Valaistus
Olli-Pekka Koivunen
Dramaturgia
Eino Tuominen 
Esitys nähty lehdistölipulla
Ensimmäisessä kuvassa: Jani Talo, Nikolas Koskivirta, Samuli Poutanen, Tuukka Piitulainen, Frans Valkama, Teemu Tainio, Antti Keinänen. Kuva: Sakari Viika, 2013.
 
 
Katso myös muita Lukupinon tanssi-aiheisia juttuja täältä
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.