4.2.2023

Turandot - Kansallisooppera


Turandot on Puccinin ooppera, jonka tarinan arvellaan olevan peräisin persialaisesta Tuhannen ja yhden yön tarinoista 1700-luvulta. Vahvasti kiinalaiseen kulttuuriin nojaava teos sisältää joitain oopperan perinteen kauneimmista sävelmistä.

Kansallisoopperassa nähtävän Turandotin on ohjannut Sofia Adrian Jupither, joka on halunnut uudistaa opperan vanhanaikaisen maailmankuvan. Vahvasti orientalismiin nojaava ooppera on hankala tuoda nyky-yleisön eteen samalla pitäen kiinni sen alkuperäisestä sävystä.


Giacomo Puccini: Turandot. Kuva: Ilkka Saastamoinen, 2023


Se alkuperäinen sävy korostui kuitenkin tässäkin produktiossa. Kiinalainen kuvasto oli stereotyyppeineen lähes sarjakuvamaista ja sukupuoliroolit kuvastivat ajan henkeä. Hahmojen sisäisiin ristiriitoihin piti esityksessä puuttua tarkemmin, mutta minkään näyttämöllä tapahtuvan sijasta, se tulee ilmi lähinnä käsiohjelmasta ja tekijöiden haastatteluista. Jupither sanoo: 

"Yleisellä tasolla Turandotin tarina pätee jokaiseen meistä: se saa pohtimaan, kuka ja minkälainen sinun odotetaan yhteiskunnassa olevan. Usein ihmiset haluavat lokeroida toisensa ja nähdä muut vain omien näkemystensä kautta. Tulkitsen Turandotin olevan valtarakenteiden sorron kohteena. Julkinen elämä prinsessana on vain ulkokuori, johon hänet on pakotettu. Kuten useat Turandotin kaltaiset prinsessat aikojen saatossa ovat todistaneet, painostus tulee muista ihmisistä ja niistä perinteistä, jotka me ihmiset kansakuntana olemme luoneet. Ohjauksessani haluan vapauttaa Turandotin näistä ulkoapäin tulevista vaatimuksista."

Juuri tuo keskustelu on kuitenkin tärkeää ja sekä käsiohjelman, että netistä löytyvän esittelyn kautta Puccinin suhdetta fasismiin ja orientalismin historiaan on käsitelty todella kattavasti. Pidin siitä, että näimme kuitenkin pohjimmiltaan perinteisen version oopperasta, mutta sitä ei tuotu lavalle huomioimatta historiaa, vaan päinvastoin. Kansallisooppera tarjoaa kävijälle mahtavasti tietoa oopperasta ja tavoista katsoa sitä nykyaikaisin silmin. 

Juuri sitä läpinäkyvyyttä ja keskustelua kulttuurin käsittelyssä onkin toivottu ja Jupither myös peräänkuuluttaa sekä rohkeutta uusiin tulkintoihin että lupaa epäonnistua ja jatkaa yrittämistä. Oopperan suhde menneisyyteen on ainutlaatuinen, koska sen ohjelmisto pohjautuu usein yli sata vuotta vanhoihin teoksiin. Historian ja nykyisyyden suhde on siis jatkuvasti läsnä ja tarjoaa mahdollisuuksia maailman ymmärtämiseen.


Orientalismin historiaan paneutui myös Ateneumin näyttely vuonna 2016.


Turandotin tarina on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: Prinsessa Turandot antaa kosijoilleen kolme arvoitusta ja ensimmäisestä väärästä vastauksesta kosija menettää päänsä. Prinssi Calaf saapuu paikalle, ajattelee, että "tämä on täysin kohtuullista ja toki rakastun palavasti tähän prinsessaan" ja soittaa gongia merkiksi olevansa valmis haasteeseen. Yllättäen Calaf kykeneekin vastaamaan kaikkiin arvoituksiin ja seuraa väkivaltainen kosiorituaali, jossa Turandot yrittää saada selvää Calafin nimestä purkaakseen kihlauksen ja siinä sivussa murhataan Calafia suojeleva Liù. Lopussa rakkaus voittaa ja loppu on onnellinen kaikille paitsi päänsä menettäneille hahmoille.


Giacomo Puccini: Turandot. Kuva: Ilkka Saastamoinen, 2023


Näistä lähtökohdista en haluaisikaan kokea liian riisuttua versiota oopperasta, vaan haluan osallistua sen kriittisen katseluun tekijöiden kanssa, jotka eivät aliarvioi yleisön kykyä nähdä laajempia konteksteja. Näistä lähtökohdista on myös hämmentävää miten kaunis ooppera on musiikillisesti.

Moni varmasti tunnistaa sen teoksen kuuluisimman aarian Nessun Dorma. Calafin roolin laulava Leonardo Caimi tarjoaa siitä yleisölle kylmät väreet nostattavan version. Turandotin roolissa Astrik Khanamiryan on vangitseva ja erityisesti huomioni vei Annika Leino Liùn roolissa. Todella upea tulkinta ja Leinon eläytyminen rooliin oli vakuuttavaa.


Esitystä katsellassa oli tunne, kuin olisi katsellut elävää maalausta. Erlend Birkelandin lavastuksessa oli jotain kaksiulotteista ja kaikki pysyi suhteellisen paikoillaan koko oopperan ajan. Niin lavasteet kuin näyttelijätkin. Kaiken taustalla kuoro kommentoi, eläytyi ja toimi ikään kuin kehyksinä maalaukselle. Vaikutelma oli pysähtynyt, enkä ole varma oliko se tarkoituskin, mutta pidin siitä vaikutelmasta, jossa tunsin katsovani näytelmän sijasta konserttia, jossa oli poikkeuksellin mahtavat efektit.


Giacomo Puccini: Turandot. Kuva: Ilkka Saastamoinen, 2023


Lisätietoa Turandotista löydät Kansallisoopperan sivuilta täällä. Kyseessä on kaunis ooppera, joka johdattaa katsojan myös historian ja nykyajan väliseen tarkkailuun. Elävä maalaus, jonka dramaattisuus puskee ulos kehyksistään.


Turandotin voit katsoa 16.2. myös livenä kotoa käsin!
Katso lisätietoja täältä.



Musiikki Giacomo Puccini, libretto Giuseppe Adami & Renato Simoni. Musiikinjohto Hannu Lintu, ohjaus Sofia Adrian Jupither, lavastus Erlend Birkeland, puvut Maria Geber, valaistus Ellen Ruge, liikeohjaus Katarina Sörenson. Suomen kansallisoopperan kuoro ja lapsikuoro sekä orkesteri. Rooleissa Astrik Khanamiryan, Leonardo Caimi, Annika Leino, Ville Rusanen, Markus Nykänen, Dan Karlström, Jyrki Korhonen, Jussi Miilunpalo, Kristian Lindroos, Päivä Karjalainen ja Tove Åman. Esitys nähty medialipulla.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti