6.2.2023

Ovatko vauvat kirjastossa kommunismia?




Kenelle kirjasto kuuluu ja miten siellä on tarkoitus asioida? Mikä oikeastaan on kirjaston tehtävä nykypäivänä ja voiko siellä hengailla, vaikka ei osaisi vielä lukea? Onko vauvojen invaasio uhka, joka tulisi ottaa vakavasti?

Helsingin Sanomien eilinen kirjoitus herätti huomattavan määrän keskustelua sosiaalisessa mediassa. Jutussa kirjoitettiin "vauvaperheiden invaasiosta" ja maalailtiin kuvaa lapsiperheistä ongelmana julkisessa tilassa.

"Mihin tahansa Oodissa kääntää katseen, siellä näkyy vauvoja. Niitä mönkii lattioilla, istuu syöttötuoleissa, itkee vaunuissa. Oodista kaavailtiin aikoinaan kaikkien kansalaisten olohuonetta. Ainakin pikkulapsiperheiden osalta tavoite on toteutunut."




Jutussa oltiin huolissaan miten kiireiset työpaikkalounastajat häiriintyvät lastenvaunujen täyttämästä tilasta ja kahvilan työntekijät joutuvat pyyhkimään pöytiä vauvojen jäljiltä. Lopulta ongelmaksi asiaa ei tunnu kukaan jutussa haastateltu nostavan, mutta sävy on selkeä. Vauvat häiritsevät julkista tilaa, joka kuuluu kaikille.




Sosiaalisessa mediassa löytyi jutulle puolustajia. Koettiin, että äänet häiritsevät tilassa, jonka tulisi olla pyhitetty kirjoille ja hiljaisuudelle ja haluttiin, että tila olisi enemmän tavallisten ihmisten käytössä. Jossain vaiheessa Twitterissä ajauduttiin pitämään julkisten tilojen jakamista aivan kaikkien kesken pahimman laatuisena kommunismina. Vähän kuten kasvisruoan tarjoilemista kouluissa ja muita asioita, joita Twitterissä yleensä pidetään kommunismina.




Nuoria ja lapsia on haluttu houkutella kirjastoihin jo pitkän aikaa ja vauvoille on järjestetty niissä ohjelmaa, jotta kirjastosta tulisi tosiaan jo aivan pienestä pitäen tapa. Kirjasto kirjoille pyhitettynä hiljaisena tilana on osittain historiaa. Oodistakin löytyy edelleen hiljaisia lukusaleja, mutta kuva tuiman näköisestä kirjastotyöntekijästä hyssyttelemässä on onneksi jäänyt menneisyyteen.




Kirjaston tehtävä on ylläpitää demokratiaa ja se tekee niin aivan erityisesti olemalla aivan kaikille avoin tila. Kyseessä ei ole itsestäänselvyys ja vielä 90-luvulla ei kaupunkitilassa ollut juurikaan muille tilaa, kuin juuri niille tehokkaille työpaikkalounastajille, joihin luultavasti juuri viitattiin, kun Twitterissä puhuttiin "tavallisista ihmisistä".

Kirjastolla on erityinen mahdollisuus taipua tehokkuuden vastaiseksi tilaksi ja se tekee siitä niin mahtavan. Ehkä ongelma piilee juuri siinä, että olemme niin tottuneet näkemään modernin tilan tuottavana ja aina vain eteenpäin työntävänä, että pysähtyneisyyden ja tarpeettomuuden tila hämmentää meitä ja näemme sen helposti häiriötilana.

1 kommentti:

  1. Oodi on kyllä viimeisimmän käynnin perusteella yhä hämmentävä konsepti, väkeä siellä tosiaan oli sen verran että istumapaikkaa oli vaikea löytää, kun halusin istahtaa lukemaan hyllystä ottamaani kirjaa...mutta suurin osa paikalla olijoista kylläkin juurikin söi eväitä tai selaili kännykkää tai läppäriä.
    Mieleen tuli että pitäisikö Oodin ylipäänsä olla kirjasto, ehkä ne kirjat ja muut voisi suosiolla siirtää jonnekin muualle...

    VastaaPoista