sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pasi Was Here


Juho Milonoff ja Johannes Holopainen
Valokuva: Tanja Ahola

GO WEEEEEEEST! Paras kohtaus aikoihin! Mutta minä en spoilaa. Näet sitten toivottavasti itse.

Pasi Was Here on Veikko Nuutisen näytelmä, joka taas kesän jälkeen jatkui KOM-teatterissa Helsingissä. Harvasta näytelmästä olen saanut kuulla niin paljon kuin tästä ja jopa lievän ryhmäpaineen alla lähdin itsekin Pasin tarinaa katsomaan.
Kannatti lähteä. Pasi Was Here on koskettava, taidokas ja läpeensä hauska näytelmä, jossa minun sukupolveni pääsee ihan uskomattomalle nostalgiatripille.

Mikä on siis minun sukupolveani? Jos liität seuraavat asiat oman identiteettisi muovailuvahaan, niin saatat kuulua siihen: Maija Mehiläinen, Tao Tao, Jeesukseen uskova tarhantäti, Amiga 500, Kymppitonni, Sepultura, Pantera, VHS-porno ja laman pullistama naapurikateus.

Lähiöiden romantisointi ja lapsuuden nostalgisointi ovat jotenkin niin tuttuja aiheita, että yleisö löytää paljon tarttumapintaa esityksestä. Etukäteen ajattelin suurimman osan esityksestä nauttivani juurikin erilaisten kulttuurillisten viittausten bongaamisesta lapsuudestani, mutta lopulta se tarina oli kuitenkin vahvempi kuin ulkomuoto.
Juho Milonoff
Valokuva: Tanja Ahola

Tarina alkaa laukauksesta. Itäisessä Suomessa 34-vuotias, masentunut LVI-asentaja Pasi ampuu itseään päähän. Luoti matkaa Helsinkiin asti ja lävistää 34-vuotiaan Hemmon punavihreän kuplan sekä sydämen.

Hemmo muistelee nuoruuttaan Pasin kanssa ja sitä voimaa, joka Pasi tälle oli. Juho Milonoffin Hemmo ja Johannes Holopaisen Pasi muodostavat energisen parin, josta moni näytelmä voisi olla kateellinen. Kun Jeesukseen luottava, lapsia vihaava lastentarhan täti Pillukka-Pallukka-Pollukka pukee sydäntä raastavasti huutavalle ja  villisti riehuvalle Pasille toppavaatteita päälle Tao Taon rauhallisen tunnarin tahtiin, olen haltioissani. Ajattelen, että "jumalauta, tämä on hyvää teatteria". Toki toppavaatteiden pukemisesta hyvään teatteriin on matkaa ja se mitä tarkoitan, on vain itse koettava. Sitä ei voi selittää.
Robert Enckell, Johannes Holopainen ja Juho Milonoff
Valokuva: Tanja Ahola

Yritän silti vielä kerran: Kuvittele Hemmo ja Pasi hyppimässä villisti Joystickkejään heiluttaen ja laulaen Sepulturaa: "Roots, bloody roots!". Ok, ehkä se tosiaan on vain koettava.

Johannes Holopainen ja Juho Milonoff
Valokuva: Tanja Ahola

Hemmon ja Pasin elämässä on vahvasti läsnä myös ihastuksen ja inhon kohde Turnajaiskeppi, Vilma Melasniemen esittämä tyttö, joka sekoittaa poikien mielet eri tavoin. Melasniemi muuntautui esityksessä myös pornotähti Sarah Youngiksi ja Hemmon äidiksi, joka oli itsessään melkoisen hulvaton hahmo. Sääli vain, että Savonlinnaan muuttaneen yksinhuoltajaperheen poika ei olisi halunnut hulvatonta vaan normaalia. 

Tytöistä puheen ollen: Tiesitkö, että voit laskea helposti ihastuksesi rakkausprosentin sinuun LOVES-testillä. Kirjoita ihastuksen nimi, kirjoita sen alle LOVES ja sen alle oma nimesi. Laske montako samaa kirjainta teillä on sanan "loves" kanssa ja lähde siitä laskemaan alaspäin prosenttilukuun asti. Ainakaan Hemmo ei saanut kovia prosentteja kenenkään kanssa. Ei edes Pasin, vaikka sitä Hemmo olisikin ehkä eniten kaivannut.
Johannes Holopainen, Robert Enckell, Juho Milonoff ja Vilma Melasniemi
Valokuva: Tanja Ahola

Pasin, Hemmon ja Turnajaiskepin lisäksi näytelmässä pyöri mukana Robert Enckell, joka joutui muuntautumaan todella erilaisiin rooleihin näytelmän aikana. Erityisen antoisa oli rooli Pasin ja Hemmon kaverina siinä mainitussa Go West -kohtauksessa. Mutta siitähän en tosiaan voi puhua.

Yleisö ei kohteliaasti naureskellut  esitystä katsellessa vaan repeili ihan aitoon huutonauruun. Olen itse kova fani sellaiseen komediaan, joka sisältää myös sopivan määrän tragediaa. Kun lähdin ulos teatterista, näin kadulla nuoria ihmisiä toisiaan halaamassa ja ihan avoimesti ja aidosti itkemässä Pasin kohtaloa. Tämä kertoo paljon siitä tunteiden myllerryksestä johon Nuutinen näytelmällään meidät heittää.

Johannes Holopainen teki Pasin roolissa jotain todella aitoa. Holopainen onkin tämän hetken kiinnostavimpia näyttelijöitä ja tämän uraa kannattaa seurata. Lapsuudesta aikuisuuteen kasvava Pasi on tavallaan lähes ällöttävän yksinkertainen hahmo, mutta kuitenkin niin luokseenkutsuva. Pasista huomasi aidosti välittävänsä ja siksi se vääjäämättä edessä kummitteleva kohtalo tuntui niin pahalta.

Pidän näytelmän nimestä. "Pasi Was Here". Se kiteyttää minulle näytelmän sanoman. Pasi edustaa isompaa ryhmää ihmisiä. Jotakuta, jonka sinäkin ehkä tunnet. Vaikka Pasi päättää lähteä maailmasta, niin ei tule unohtaa, että Pasi tosiaan oli täällä. Pasin elämällä oli merkitystä ja se kosketti useita ihmisiä.

Komedia ei ole halpaa kun se onnistuu taistelemaan läpi traagisen alkuasetelman. Tämä teos onnistuu siinä tavalla, joka varmasti jää tajuntaani elämään pitkäksi aikaa. Jos haluat nähdä todella hyvää teatteria, niin tämä saattaisi olla se, joka kannattaa kalenteriin mahduttaa. Iso suositus.

Pasi Was Here on nähtävissä KOM-teatterissa vielä joulukuun alkuun asti. Siinä on vieressä kiva teatteriravintola, josta saa murkinaa ja drinksuja niin halutessaan. Lämpiöstä saa savonlinnalaisittain asiaankuuluvasti myös lörtsyjä. Lippuja sun muuta kannattaa katsella teatterin sivuilta täältä.

KANTAESITYS 24.2.2016
TYÖRYHMÄ
TEKSTI: Veikko Nuutinen
TEKSTIN SOVITUS: Lauri Maijala ja työryhmä
​DRAMATURGINEN APU: Laura Ruohonen
OHJAUS: Lauri Maijala
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Jussi Sorjanen
LAVASTUS: Janne Vasama
MASKEERAUS: Leila Mäkynen
PUKUSUUNNITTELU: Niina Pasanen
VALOSUUNNITTELU: Anniina Veijalainen
ÄÄNISUUNNITTELU: Jani Rapo
YLEISÖTYÖ: Jenni Bergius ja Maaretta Riionheimo

ROOLEISSA: ​Robert Enckell, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff
Esitys nähty medialipulla
Katso myös:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.