torstai 7. huhtikuuta 2016

Maagisen ajattelun aika


Kristiina Halkola, Maagisen ajattelun aika. Kuva: Marko Mäkinen, 2016


Kuolema on lähellä meitä jokaista. Jos ei se oma loppu, niin ainakin moni on joutunut kohtaamaan läheisen menettämisen. Luin kaksi kirjaa: Maagisen ajattelun aika ja Iltojen sinessä kirjailija Joan Didionilta. Ensimmäisestä näin myös monologinäytelmän Teatteri Jurkassa. Nämä teokset loivat yhdessä henkilökohtaisten kokemusten kanssa kokonaisuuden, joka pakotti ajattelemaan kuolemaa laajalta kannalta.

Anoppini meni uudestaan naimisiin vuonna 2005 ja pari vuotta sitten tämä uusi mies, Raimo, sairastui vakavasti. Kun aloitin Maagisen ajattelun ajan, paheni Raimon sairaus ja tämä joutui sairaalaan. Kun sain molemmat kirjat luettua ja laitoin Iltojen sinessä syrjään, meni vain päivä ja tuo kilteistä kiltein mies oli yhtäkkiä poissa.

Joan Didion käy kirjoissaan läpi miehensä kuolemaa ja tyttärensä sairautta eräänlaisena matkana tai prosessina, jossa joutuu kohtaamaan erilaisia vaiheita, joita läheisen sairastuminen ja kuolema tuo mukanaan. Tällä kertaa oli mahdotonta erottaa omaa elämää kirjasta, ja lopulta kirjaa Kristiina Halkolan tunteikkaasta monologista.

Joan Didion on mahtava kirjailija. Tämän teksti on itsessään maagista ja kyky havainnoida ihmisten ajatuksia ja elämän pieniä yksityiskohtia vielä maagisempaa. Kirjoja lukiessa uppoutui vahvasti tämän elämään ja suruun sillä kirjailija oli todella läsnä kirjassaan ja kirjoitti vahvasti ja rehellisesti omasta, oikeasta elämästään.

Kuoleman kohtaaminen oli tunnistettavaa ja klassiset Kübler-Rossin suruprosessin vaiheet olivat tunnistettavissa tekstistä. Kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen käytiin läpi, mutta Didion toi ne pois teoreettiselta tasolta. Kieltämisen vaihe voi olla vaikea ymmärtää, mutta se tosiaan on "maagisen ajattelun aikaa". Ihminen on poissa, kuollut, mutta tämän silti odottaa näkevänsä vaikka myöhemmin päivän mittaan. Järki sanoo, että se ei ole mahdollista, mutta jokin muu vain sanoo, että se on.

Kuolema tapahtuu elämän jatkuessa ympärillä. Taivas on sininen ja lapset leikkivät niin kuin aina. Mikään ei ole muuttunut, mutta silti kaikki on. Tämä on sisäinen konflikti surevalle ihmiselle ja hankala ymmärtää kenellekään muulle. Siksi oli Didion on niin mahtava kirjailija. Hän oikeasti onnistui antamaan kurkistuksen tuohon surevien salattuun maailmaan ja teki siitä ymmärrettävän.

Kristiina Halkola, Maagisen ajattelun aika. Kuva: Marko Mäkinen, 2016

Teatteri Jurkka tarjosi intiimin tilan tulkita Didionin tekstiä. Lukiessani kirjaa oli vaikeaa nähdä kirjailijaa, muuten kuin nuorena naisena, joka tämä oli kirjan kannessa. Samalla tavalla oli vaikeaa nähdä Kristiina Halkolaa lavalla, muuten kuin nuorena naisena, jollaisena tämän elokuvista muistan.

Pieni sali oli täynnä ihmisiä ja Halkola oli asettunut valkoisen lavastuksen keskelle pukeutuneena valkoiseen. Hän otti huoneen omakseen. Kirja heräsi henkiin ja sen tunnelma palautui vahvasti mieleen. Halkola puhui sekä Didionin äänellä että omallaan ja tiesin täsmälleen mistä tämä puhui. Olin itse vielä siinä maagisen ajattelun ajassa kuoleman suhteen ja samaistuminen oli vahvaa.

Tämä tekee teatterista hyvää. Se alkaa työstä, jonka koko teatterin väki näyttelijöineen aloittaa ja päätyy katsojaan, joka tulkitsee työn omien kokemusten kanssa. Kun kaikki osaset ovat paikoillaan, niin katsoja löytää tarttumapintoja ja tekee näytelmästä oman kokemuksensa. Nyt palaset olivat kohdillaan kun Kristiina Halkolan kaltainen aito luonnolapsi tulkitsi Johanna Freundlichin herkässä ohjauksessa Didionin valmiiksi loistavaa tekstiä. Ei se paljoa muuta vaadi.

Näytelmä kertoo katsojille kuolemasta, surusta ja lopulta hyväksymisestä. Se on pieni, mutta monelle henkilökohtaisesti suuri tarina, joka Halkolan tulkinta onnistuu olemaan jopa ajoittain hauska. Monologi oli juuri oikea valinta Didionin tekstin tulkintaan ja siitä on valittu olennainen mukaan. Kirjan lukeneena ei jäänyt tunnetta, että jotain olennaista on jäänyt käyttämättä ja se on melko harvinainen tunne kun kirjaa tulkitaan teatterissa.

Näytelmä on nähtävissä Teatteri Jurkassa ja lippuja voit katsella täältä. Osallistuin näytelmän puitteissa muiden bloggareiden kera Jurkan järjestämälle teatterikritiikin kurssille (olen pahoillani, että päätin silti kirjoittaa ennemminkin blogitekstin kuin kritiikin) ja muiden bloggareiden tekstejä on luettavissa myöhemmin Teatteri Jurkan sivuilla.


Teksti: Joan Didion
Roolissa: Kristiina Halkola
Ohjaus, lavastus: Johanna Freundlich
Valosuunnittelu: Jukka Kuuranne
Musiikki: Rene Ertomaa

Esityksen oikeuksia valvoo Nordic Drama Corner
Esitys nähty kutsulipulla
 
Joan Didion, 2007, Maagisen ajattelun aika. Like. arvostelukappale 

Joan Didion, 2012, Iltojen sinessä. Like. Arvostelukappale

1 kommentti:

  1. Hieno arvio Simo ja osanottoni myös!

    Minulle Didionin kirjat ja tämä näytelmä olivat aika haastavia, saattaa tosin johtua jonkinlaisesta omasta kieltäytymisen vaiheesta, en tiedä. Näytelmä oli joka tapauksessa hieno, Halkola on intensiivinen ja herkkä, osaa tuoda tärkeät esiin. Sovitus kirjasta oli mielestäni myös onnistunut.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.