Joni Mitchell omin sanoin

Joni Mitchell on merkittävä laulaja ja lauluntekijä. Tämä on siellä Dylanin ja Baezin kanssa samalla viivalla ja itse olen erityisesti mieltynyt tämän upeisiin sanoituksiin. Sanotaankin, että Mitchell ei ole niinkään laulaja, kuin runoilija, joka verhoaa sanansa musiikkiin.

Malka Maromin kirja Joni Mitchell omin sanoin koostuu haastatteluista Mitchellin kanssa läpi ison osan tämän uraa. Kirja ei ole varsinainen elämäkerta vaan jatkuvaa keskustelua taiteesta, elämästä ja ihmisistä.

Erityisen mielenkiintoisen kirjasta tekee juuri se, että haastattelut ovat tehty niin pitkällä aikavälillä. Ensimmäinen haastattelu nauhoitettiin vuonna 1973, toinen vuonna 1979 ja kolmas vuonna 2012. Olisi mielenkiintoista seurata kenen tahansa keskustelua, joka kattaa useita vuosikymmeniä, mutta nyt pääsemme näkemään miten Mitchellin ajatusmaailma on kasvanut vuosien mittaan.


Marom ja Mitchell eivät keskustele vain siltä pohjalta, että toinen on toimittaja ja toinen artisti. Nämä ovat hyviä ystäviä ja tasavertaisia keskustelukumppaneita. On melkein epäreilua sanoa, että kirja on vain kirja Mitchellistä eikä molemmista naisista. Ensin häiritsi, että haastattelija toi niin paljon omaa itseään kirjaan, mutta hiljalleen huomasin Maromin olevan osa tarinaa.

Kirjassa puhutaan välillä musiikista melko teknisin termein ja vaikka ei musiikin tekemiseen olisi perehtynytkään, niin on se tekninen puolikin mielenkiintoista luettavaa kaikkine kitaran virityksineen. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli esimerkiksi, että Mitchellin levylle haluamia alttoviuluja karsastettiin suuresti 70-luvun L. A:ssa. Syyksi paljastui, että kaupungissa, jossa sävellettiin paljon elokuvamusiikkia, jätettiin alttoviulut pois, koska puhuttu sana peittyy niiden alle molempien äänien jäädessä orkesterissa keskitasoon. Mitchell ei myöskään opetellut tahteja tai lukemaan nuotteja ja tämä vaatii orkesterilta paljon. Näiden täytyy vain ymmärtää mitä Mitchell milloinkin tarkoittaa ja yrittää soittaa sen mukaan.

Naisartistin arvostaminen miesvoittoisessa musiikkiteollisuudessa on myös mielenkiintoista seurattavaa kirjassa. Mitchell johti itse uraansa ja bisnestään melko omatoimisesti ja tämä oli siihen aikaan harvinaista. Oli ilo lukea miten tämä todella on tehnyt töitä uransa puolesta ja miten onnistumiset ovat tähän vaikuttaneet. Kirjassa oli melko positiivinen alavire.

Huomaan olevani melko vanha kun vanhat legendat kiinnostavat yhä enemmän ja näitä on elossa yhä vähemmän. Bob Dylan ja Leonard Cohen esimerkiksi esiintyvät kirjassa usein ja aina kun jokin uusi tuttu nimi mainitaan, niin luen kirjaa tuolin reunalla.

Kirjassa Mitchellin tarina on yksi osa ja Mitchellin tekstit ja maalaukset toinen osa. Tekstien ja kuvien maailmaan on mahdollista palata kirjan kanssa yhä uudestaan. Sitä lukee kuin taidekirjaa ja huomaan nauttivani Mitchellin teksteistä aivan yhtä paljon luettuina kuin laulettuinakin. Taidemaalarin ura taas tuli itselleni vähän yllätyksenä. Erityisesti eräs talvimaisema kirjassa teki suuren vaikutuksen. Mitchell on selkeästi monilahjakkuus, joka loistaa musiikin, kirjoittamisen ja maalamisen saralla.

Pidän näistä henkilökuvista, joissa ei käydä jokaista vuosilukua ja kissanristiäistä läpi vaan jotka tuovat esiin jotain hetkellisempää ja henkilön todellisia tuntoja ja ajatuksia. Tämä kirja toimii monella tasolla ja vähän yllätin itseni lukemasta runokirjaa, josta oikeasti pidin.

 Joni Mitchell omin sanoin. Lauluntekijän elämä, 2015, Malka Marom, Suomentanut Sini Linteri, Nemo kustannus, arvostelukappale