26.4.2016

Norma




Nyt on eka Sofi Oksasen kirja takana. Kai tämä on jonkinlainen suomalaisen kirjabloggaajan virstanpylväs. En siis ole aiempia tuotoksia lukenut, mutta ilmeisesti Norma poikkeaa hieman tyylillisesti Oksasen aiemmista. Mennään vähän sinne yliluonnollisen puolelle ja kaikkea.

Norma Rossin tarinaa lukee kuin dekkaria, mutta ei se oikeastaan dekkarikaan ole. On hankalaa laittaa tarinaa mihinkään valmiseen kategoriaan ja hyvä niin. Jotain originaalia siinä oli.
"Laiturilla hän istui penkille, jolle äiti ei ollut istunut. Metro oli syöksynyt asemalle saman tien. Äiti oli viskannut penkin alle kengät ja käsilaukun, sitten hän oli ollut poissa."
Norman äiti hyppää metron alle Helsingissä ja tämä laittaa Norman elämän sekaisin. Syntyy sekava vyyhti rikoksia, outoja ihmisiä ja vielä oudompia tapahtumia. Taikatukkia ja ihmiskauppaa jumankauta. Tarina oli sekava, mutta lopulta ihan mielenkiintoinen. Vaikka se ei heti vetänyt mukaansa, niin noin puolenvälin jälkeen luinkin kirjan yhdeltä istumalta, kun en halunnut laskea sitä käsistäni.

Pidin siitä miten Oksanen käytti hiuksia toistuvana teemana sekä osana juonta. Ne päätyivät symbolisoimaan montaa asiaa kirjassa ja loivat tarinaan ihan tietynlaista tekstuuria.

Henkilöhahmot jäivät vähän ontoiksi ja huomasin, etten oikeastaan välittänyt mitä joillekin keskeisille hahmoille tapahtuu. Edes Normalle. Olisin halunnut ensin rauhassa tutustua näihin ja nyt tuntui kuin minut olisi heitetty kylmiltään keskelle jotain suurta tapahtumaa, jota en oikein ymmärrä.

En välttämättä aio lukea Oksasen aikaisempia kirjoja, mutta tämä saa odottamaan mitä seuraavaksi tulee. On aina mielenkiintoista seurata muuntautumiskykyisen kirjailijan uraa.

Normalle luotiin hypeä jo ennen kuin kirja oli edes valmis. Vaikka et olisi ikinä edes astunut sisälle yhteenkään kirjakauppaan, niin varmasti olet törmännyt jossain kirjan kansiin tai pahviseen Sofi Oksaseen. Markkinointi oli poikkeuksellisen vahvaa ja vaikka kirja oli ihan hyvä, niin saa se pohtimaan, että oliko se nyt ihan niin hyvä.

Hieno se ainakin on. Ehkäpä yksi viime vuodein kauneimmista kirjoista ihan noin esineenä katseltuna. Ulkomuodon ympärille rakennettiin nettisivut ja printtimainontaa, joka oli kyllä oikeasti hienosti toteutettu ja sisäinen markkinointi-ihminen minussa riemuitsi, että Suomessakin panostetaan yksittäisen kirjan mainostukseen.

Pakostakin sitä nyt miettii, että millä tavalla kirjaan olisi suhtautunut ilman sitä massiivista markkinointia. Jos tämä olisi ollut tuntematon nimi ja viime hetken kirppislöytö kesäterassille. Luulen, että olisin ollut vastaanottavaisempi tarinalle ilman niitä kaikkia ennakkopaineita pitää tästä. Tai ehkä minun pitäisi vain olla vähemmän altis vaikutteille.


Norma, 2015, Sofi Oksanen, Like kustannus, arvostelukappale 

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut kaikki Oksasen kirjat (myös Liian lyhyt hame), mutta tästä en erityisesti pitänyt. Tässä kerronnan rakenne on minusta paljolti edellisten teosten toistoa, ja tässä on tämä yliluonnollisuus, josta en erityisemmin pitänyt. Bloggaukset tästä ovat olleet kuitenkin hyvinkin myönteisiä, itse olen ohjelmoinut omani vasta 6.72016:ksi, ja se on varsin lyhykäinen, minusta Norma rönsyää liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yliluonnollisuus iski minuun, mutta jäi vähän sivuhuomioksi muun juonen ohella.

      Poista