Luin suomalaisen sotasarjakuvan, jossa ei edes sodittu. Silti sodan jäljet olivat näkyvillä ja pienistä riekaleista koostui oikeasti vähän koskettavakin kuva ihmisistä erikoisten olosuhteiden keskellä. Aapo Kukko onnistui sarjakuvan keinoin tuomaan sodasta esiin piirteitä, joista toivoisi enemmänkin heräävän keskustelua.
Kukon viiva oli hersyvää ja tussit ovat lennelleet villisti tekovaiheessa. Lopputulos on hallittu ja katse kulkee kuvasta toiseen luontevasti. Hieman mielipuolisuutta viivan käytössä saa ollakin kun kyseessä on niinkin mielipuolinen aihe kuin sota.
Välillä tarinankerronta heittäytyi hyvällä tavalla absurdiksi ja esimerkiksi narkomaanin sotilaan näyt olivat ehkäpä sarjakuvan parasta antia. Myös homoseksuaalisuus rintamalla otettiin käsittelyyn ja sen tarinan lopputulos oli mahtava (lue itse, siitä ei sen enempää). Mitään hillittömiä tabuja ei oikeastaan rikottu, mutta näkökulma oli tuore ja otti huomioon useammanlaisia ihmiskohtaloita, kuin monissa muissa sotatarinoissa olen havainnut. Sankarimyyteistä oltiin luovuttu lähes kokonaan ja ihmisyys oli lähellä lukijaa aivan toisella tapaa kuin analyyttisen historiallisissa teksteissä tai "suurissa sotatarinoissa".
Yksittäisten ihmisten tarinat ihan mikrotasolla tuovat usein kokonaisuuden elävämmäksi ja tämä oli sarjakuvan ansio. En totta puhuen odottanut muuta kuin viihdyttävää sotaräiskintää, mutta sainkin kuvauksen siitä miten puheet "yhtenäisestä kansakunnasta sodassa" ovat vähintään liioiteltuja. Ihmisten tarinoita oli monia ja kaikkia eivät sopineet viralliseen tarinaan.
Kukko kertoi, että tarinat olisivat voineet yhtä hyvin löytää muotonsa vaikka novelleina, mutta vaikka näkisin niiden toimivan tekstinäkin, niin olen iloinen, että muoto löytyi kuitenkin kuvan ja tekstin yhdistelmästä. "Riekaleista" tulee mieleen Juhani Ahon "lastut", pienet tuokiokuvat, joita tuodaan esiin tarinalla. Lukijan päätä ei täytetä pitkillä pohjustuksilla vaan heitetään kylmiltään jonkun ihmisen tarinaan. Toimiva konsepti myös sarjakuvassa.
Sarjakuvan on kustantanut Arktinen Banaani ja sitä on saatavilla muun muassa näiden sivuilta. Sarjakuvaa kuvaillaan lähtölaukaukseksi Kukon tuleviin töihin, jotka käsittelevät jatkosotaa ja odotan innolla mitä sieltä onkaan vielä tuleva. Aihealue on selkeästi hallussa ja kerrontatyyli on koluttuun aiheeseen nähden raikas.
Aapo Kukko, 2015, Riekaleita, Arktinen Banaani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti