Jukka-Pekka Palo. Kuva: Tuomo Manninen |
Kansallisteatterissa on nyt nähtävillä maailman pahin tapaus miesflunssasta. Molièren Luulosairas siirtyi pieneltä näyttämöltä isolle ja Jukka-Pekka Palon riutunutta olemusta oli parantelemassa liuta mahtavia näyttelijöitä.
Luulosairas on komedia vuodelta 1673, jossa irvaillaan lääketieteelle ja ihmisten pohjattomalle hyväuskoisuudelle. Päähenkilö Argania vaivaa lukemattomat taudit, joihin tämä ostaa kalliita hoitoja. Mikään ei tunnu parantavan, mutta ilman rohtoja tämä olisi varmaan kuollut. Väliajalle mentäessä kuulin kuitenkin koululaisryhmältä kommentin: "Must tuntuu, et ei se oo ees sairas". Tässä väitteessä voi olla jotain perää.
Arganin taloudessa on melkoisen vilkasta. Vaimo hurvittelee ties missä ja oma tytär pitäisi naittaa lääkärin pojalle, josta tulee pian lääkäri itsestäänkin. Kuinka mahtavaa olisikaan saada lääkäri omaan sukuun, mutta tytär tuntuu olevan rakastunut johonkuhun toiseen. Kaiken hälinän keskellä juonii, hoitaa ja neuvottelee palvelijatar Toinette.
Näytelmä on hauska, mutta monin tavoin vähäeleinen ja odotin hyvinkin pelkistettyä kokemusta visuaalisesti. Yllätyin kun lavan täytti vauhdikas meno. Kati Lukan lavastus oli hillityn tyylikäs, mutta näyttelijäryhmä paahtoi täysillä. Etenkin Minttu Mustakallion Toinette oli todella fyysinen hahmo. Voisi melkein sanoa, että Mustakallio näyttelee Luulosairaassa yhtä paljon jaloillaan kuin muulla olemuksellaan. Todella hauska suoritus.
Minttu Mustakallio. Kuva: Tuomo Manninen |
Hauska oli myös Petri Liskin näyttelemä vävykokelas, joka on jäämässä sille tosirakkaudelle kakkoseksi. Liskin vetäessä sketsihahmon lailla roolinsa, sai tämä yleisön nauruun aina lavalle astuessaan. Veikkaan tämän jääneen monelle puheenaiheeksi näytelmän jälkeen. Samoin Arganin vaimoa näyttelevä Pirjo Luoma-Aho sai paljon irti suhteellisen pienestä roolistaan. Itselleni tämä jäi hauskimmaksi hahmoksi koko komediassa.
Pirjo Luoma-Aho. Kuva: Tuomo Manninen |
Hesari kritisoi, että Kansallisteatteri ei onnistunut löytämään koomikkoa komediansa tähdeksi, mutta mielestäni tämä oli vain vahvuus. Näytelmä ei olisi kaivannut yhtä samalla tavalla hekoteltavan hauskaa näyttelijää lisää, vaan Palon jykevä olemus toimi loistavana kontrastina Minttu Mustakallion ja Arganin tytärtä esittävän Kreeta Salmisen herskyvälle komiikalle.
Kreeta Salminen ja Jukka-Pekka Palo. Kuva: Tuomo Manninen |
Luulosairas jäi Molièren viimeiseksi näytelmäksi ja tämä itse sai sairaskohtauksen esittäessään Arganin roolia, kuollen vain muutamaa tuntia myöhemmin.
Näytelmän vahvan satiirin lääketiedettä kohtaan voisi rinnastaa nykypäivänä satiiriksi mieluumminkin vaikka homeopatian tai kristallihoitojen kaltaisia hoitoja kohtaan. Ihmiset etsivät mieluusti nopeita parannuksia niin kuvitteellisiin kuin aitoihinkin vaivoihin.
Perhesuhteet näyttäytyvät yhtä sekavina vuosisadasta toiseen ja vaikka Luulosairasta ei ehkä varsinaisesti ajankohtaiseksi näytelmäksi voi kutsua, niin on se vähintäänkin tunnistettava nykykatsojankin silmin.
Jos arvostat oikein perinteistä näytelmää, niin tämä on sinulle. Luulosairas on hauska, pistävä ja elämänmakuinen komedia, jossa pyöritellään taitavasti montaa hyvin erilaista näyttelijää.
Lippuja kannattaa katsella esimerkiksi Kansallisteatterin sivuilta täältä.
ROOLEISSA Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Minttu Mustakallio, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Kreeta Salminen ja Juha Varis sekä Elsa Brotherus / Reetta Ylä-Rautio
OHJAUS JA SUOMENNOS Arto af Hällström
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simonen
MUSIIKKI Toni Edelmann
VALOSUUNNITTELU Aslak Sandström
ÄÄNISUUNNITTELU Juha Kerkola
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi
Esitys nähty medialipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti