Yle Teema on uhattuna

Heräsin tänään uutiseen, että Yle Teema on vaarassa. Harvinaisen paska tapa herätä. Olen ollut todella kiitollinen siitä, että meillä on tv-kanava, jossa aidosti välitetään tarjonnasta. Yle Teema on television puolella se paikka, jossa sivistys ja kulttuuri ovat elossa ja kukoistavat. Mitä nyt siis on tapahtumassa?

Ylellä tapahtuu muutoksia. Yksi näistä on, että Yle Teema ja Yle Fem oltaisiin yhdistämässä yhdeksi kanavaksi. Näin siis molempien tarjonta heikkenisi ja ruotsinkielisen television asema olisi vaarassa.

Suomen Kuvalehdessä Kalle Kinnunen kirjoitti kuinka Yle Teema on se kanava, joka näyttää laadukkaita ohjelmia, joita kaupalliset kanavat eivät näyttäisi. Näiden ajaminen marginaaliin on järjetöntä ja Kinnunen kuuluttaa: Yle Teemaa ei saa lakkauttaa eikä amputoida.

Facebookissa taas Alex Nieminen on kertonut jättäneensä Ylen hallintoneuvostolle lausunnon, jossa ehdottaa kanavien yhdistämisen sijaan ruotsinkielisen sisällön tuomisesta muille kanaville. Pidän tätä järkevänä. Miksi ruotsinkielisen tarjonnan pitäisi olla täysin eriytetty muusta tarjonnasta? Yle Fem näyttää paljon laatua, joka varmasti sopii muiden kanavien ohjelmistoon ja tämä edistäisi kielellisen tasa-arvon toteutumista.

Kun minä katson netistä tulevia tv-ohjelmia, niin usein en edes vaivaudu katsomaan muita kanavia kuin Teemaa. Nuorena koin harvoja kanavia omaksi ja ohjelmat kuten Uusi Kino tarjosivat minulle kulttuuria, josta aidosti innostuin. Yle Teeman tullessa televisioon oli kuin joka päivä olisi ollut Uusi Kino -päivä.

Nyt 15 vuoden jälkeenkin Yle Teeman aloittamisesta jaksan lähes viikoittain hämmästyä sen tarjonnasta. Asiantuntevuus ja ajankohtaisuus ilahduttavat. Kun maailmalla tapahtuu, niin kulttuurin puolelta Yle Teema on se taho, joka reagoi ensimmäisenä. Usein ajattelen mielessäni "ei juma ne näyttää tämänkin!", kun jokin vanha, puoliksi unohdettu, rakas klassikko näytetään illalla. Dokumentit, konsertit, teemaillat ja taiteilijoiden esittelyt ovat ihan aidosti todella laadukkaita ja juuri siihen Teema on onnistunut profiloitumaan: laatuun.

Tarvitsemme yhden suojaisan sataman kaikelta siltä tosi-tv:n ja sarjakuran vyöryltä, joka muita kanavia valtaa. Elitistiltäkin kuulostamisen riskillä väitän, että se yksi kanava ei olisi liikaa pyydetty aidolle ja virkistävälle kulttuurille. Kun avaan television, en halua nähdä jotain Hottis-Janipetteriä kertomassa kuinka naisen arvo mitataan tämän perseen koon mukaan. Haluan yllättyä, ilahtua ja oppia. Haluan kuulla hyvistä kirjoista, nähdä uutta oopperaa tai vaikka Nine Inch Nailsin keikan.

Kulttuuri ja sivistys ovat sanoja, joille on annettu paljon merkityksiä. Harvassa paikassa niitä voidaan kuitenkaan käyttää yhtä osuvasti kuin Yle Teemasta puhuessa, joten on pakko kysyä:

Miksi ihmeessä haluaisimme rampauttaa jotain näin toimivaa?