Nuoret idealistit on näytelmä, jossa jokainen pieni osa on harvinaisen kohdillaan. Ensi-illassa nähtiin vanhanaikaista teatterin draamaa kiinni nykyhetkessä.
Kansallisteatterin lavalla olen nähnyt jotkin vaikuttavimmat näytelmäni omassa nuoruudessani ja tämän esityksen myötä palasin sinne alkuaikojen hämmästykseen. Vaikka pala palalta on teatterin voimaa oppinut ymmärtämään katsojana, niin juuri se hämmästys on edelleen hieno kokea. Siksi veikkaan jo nyt, että Nuoret idealistit saattaa jäädä itselleni vuoden parhaaksi näytelmäksi.
Vaikka tarinassa ei ole varsinaista päähenkilöä, niin kaiken keskiössä on entinen teatterinjohtaja ja ohjaaja J. Berliiniin muuttanut J kohtaa menneisyytensä, kun nuori näyttelijä Emmi saapuu myös Berliiniin elokuvafestivaaleille esikoisohjauksensa kera. Tarinaan kietoutuvat myös J:n entinen vaimo Petra, joka huolissaan lähtee hänen peräänsä ja Emmiin tulisesti ihastuva Joel.
 |
| Nuoret idealistit. Kuva Tuomo Manninen |
Emmi ja Joel lähtevät Berliinin yöhön ja suomalaiset nuoret löytävät helposti yhteisen sävelen. Petralla ja Emmillä on myös yhteinen side, sillä juuri Emmiä toimittajana työskentelevä Petra oli haastatellut paljastusjutussaan entisestä miehestään. Berliini ei ollut tarpeeksi kaukainen piilopaikka J:lle, joka haaveilee näytelmästä SS-joukoissa palvelleesta isästään.
Näytelmässä liikutaan muistojen ja nykyhetken rajoilla ja kaikki neljä hahmoa jakavat lavan luonnollisesti kulkevassa tapahtumien virrassa. Myös kaksi muusikkoa on otettu mukaan lavalle ja Juhani Nuorvalan säestämä musiikki vaikuttaa kuin kauttaaltaan improvisoidulta, koska niin sulavasti harppi ja alttoviulu säestävät näytelmää. Nuoret muusikot suorituivat myös erinomaisesti vaativasti tehtävästä ottaa osaa näytelmän tapahtumiin yllättävilläkin tavoilla.
 |
| Nuoret idealistit. Kuva Tuomo Manninen |
Nuoret idealistit kertoo nimensä mukaisesti aatteiden voimasta ja siitä miten ne muovautuvat läpi sekä ajan että ihmisten kehityskaaren. Menneisyys palaa vainoamaan, mutta ei pelkästään katumuksena, vaan eräänlaisena silmien avautumisena vanhojen ajatusten merkityksille. Miten merkitykset muuttuvat, kasvavat ja paikoin kutistuvat.
Hahmojen sisäinen maailma on tapahtumien tärkein kuljettava voima ja se aukeaa yleisölle Michael Baranin pitkin ja polveilevin lausein, jotka takuulla vaativat jokaisen hitusen näyttelijöiden ammittaitoa, jota onneksi lavalle onkin saatettu mittavissa määrin.
Olen ihaillut Aksa Korttilan työtä muun muassa Ronja Ryövärintyttäressä, Faustissa ja Kauppamatkustajan kuolemassa. Juuri Emmin rooli teki kuitenkin suurimman vaikutuksen. Äärettömän elinvoimainen suoritus, joka ei todellakaan ollut vaarassa jäädä edes Jukka-Pekka Palon karisman varjoon.
 |
| Aksa Korttila. Kuva Tuomo Manninen |
Palon esittämä J oli se hahmo, joka eniten toi mieleen sen nuoruuden hämmästyksen, jonka teatterissa koin. Baranin pitkät virkkeet saivat tulkinnan, jossa jokaista sanaa jäi kuuntelemaan vangittuna. Petran roolissa näytellyt Pirjo Määttä säteili sellaista tasaista voimaa, joka piti esitystä osaltaan kasassa ja kuin sen vastavoimana, Verneri Lilja Joelin roolissa henki kapinallisuutta ja upeasti juuri sellaista nuoruuden uhoa, joka joskus osui maaliinsa ja joskus jäi tarkoituksellisen koomisena roikkumaan lavalle.
Koko näyttelijöiden ryhmä tekee suuren vaikutuksen ja teatteri näyttäytyy parhaimmillaan myös visuaalisesti. Lavalla tapahtuu jatkuvaa muutosta ja Kati Lukka ja Tarja Simone ovat luoneet Berliinistä oman hahmonsa lavalle. Kaupungin läsnäolon tuntee ja näyttämön tunnelman hidas siirtymä alusta loppuun kuin venyttää tarinankerronnan jousta hitaasti mutta varmasti. Alkuasetelmasta loppuun tapahtuva matka toistuu niin tarinassa, teemoissa kuin lavastuksessakin ja varmasti herättää ajatuksia katsojissa.
 |
| Nuoret idealistit. Etualalla Jukka-Pekka Palo. Kuva Tuomo Manninen |
Lisätietoa näytelmästä löydät Kansallisteatterin sivuilta täällä. Kyseessä on älykäs näytelmä, jossa pääosassa on upeasti kirjoitettu teksti. Se on näyttelijöiden juhlaa ja lähes salakavalasti yksi kauneimmista näytelmistä, joita olen päässyt kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti