Kesytön, Kuvaaja: Heidi Bergström, Kuvassa: Jani Toivola, Cécile Orblin, Cristal Snow, Anu Palevaara, Wilma-Emilia Kuosa, Sara Ritala, Petriikka Pohjanheimo |
Kesytön on KokoTeatterin kevään pääteos, jossa lainataan kahdesta hyvin erilaisesta tarinasta luoden jotain uutta, keskustelevaa ja jännittävää.
KokoTeatteri sijaitsee Kalliossa Hämeentien varressa. Muihin taloihin verrattuna matala rakennus ilmestyy kulkiessa eteen kuin tyhjästä ja sisältä loistava valo on aina kutsuva. Vakiintunut vierailija on saattanut huomata esityksien noudattavan jotain näkymätöntä linjaa, vaikka niiden kirjo on ollut laaja. On kuin teatteri keskustelisi kävijän kanssa ja keskustelu olisi jatkunut jo pitkään.
Kesytön tuntuu vahvasti jatkavan tuota keskustelua. Aiheena on feminismi, valta ja populaarikulttuurin kuvasto, mutta erityisesti esiin nousee keskustelu itsessään. Kuka siihen osallistuu ja millä ehdoin. Lavalla sana otetaan haltuun juhlavasti.
"On vuosi 1808... Nuori leski on raskaana mutta ei tiedä kenelle. Lehti-ilmoituksella etsitään isää, sillä lopulta kyse on perheen kunniasta, vaikka nainen joutuisikin naimaan raiskaajansa. Kosto kuitenkin seuraa, sillä tämä nainen haluaa oikeutta.”
Lavalla nähdään melodraamaa, joka viipyilee jossain saippuoopperan ja tanssiteoksen maastossa, mutta josta voi lukea paljon pinnan alla tapahtuvaa. Käy heti selväksi, että katsojan oma tulkinta korostuu teoksen parissa ja ketään ei päästetä helpolla. Toinen osa perustuu Russ Meyerin elokuvaan Faster, Pussycat! Kill! Kill! (1965).
“On vuosi 1965… Kolme strippaajaa ajavat ralliautoilla autiomaan läpi. He ajavat paremmin kuin kukaan mies eivätkä pelkää hakea takaisin omaansa.”
Russ Meyer on se, joka sai itseni aivan ensimmäiseksi kiinnostumaan näytelmästä. Väkivaltaisen, mutta samalla äärimmäisen viihteellisen kuvaston ohjaaja vaikutti suuresti nuoriin aivoihini silloin kauan sitten. Meyerin visiot näyttäytyivät lavalla ironiaankin käärittynä juuri niin pumpulimaisen verisinä, kuin toivoinkin.
Esitystä katsoessa joutui kysymään itseltään miten karnevalistisella tavalla sen teemoja voikaan käsitellä. Vastaus lyhykäisyydessään oli, että rajoja ei ole. Teos puhui suoraan ja otti tilansa, jonka se ansaitseekin. Niukan lavastuksen keskellä puhjenneet juhlat veivät mukanaan ja pelkästään jo se musiikki teki illasta muistettavan.
Kuvassa: Anu Palevaara, Sara Ritala, Wilma-Emilia Kuosa, Cristal Snow, Petriikka Pohjanheimo, Kuvaus: Heidi Bergström. |
Lisätietoa näytelmästä löydät KokoTeatterin sivuilta täällä. Näytelmän kohtaukset vaihtuvat tiuhaan ja välillä on hankala pysyä mukana, mutta perustavanlaatuiset teemat säilyvät selkeinä koko illan. Niistä riittä pohdittavaa vielä pitkäksi aikaa esityksen jälkeen ja tämä toimii niin yhden illan bileinä kuin aloituksena pidemmälle keskustelullekin.
Käsikirjoitus Enis Maci
Suomentaja Ville Koskivaara
Ohjaaja Anna Veijalainen
Esiintyjät Wilma-Emilia Kuosa, Cécile Orblin, Anu Palevaara, Petriikka Pohjanheimo, Sara Ritala, Cristal Snow, Jani Toivola
Äänisuunnittelu Anssi Vättö
Valosuunnittelu Pietari Salmi
Pukusuunnittelu Kai Salo
Musiikki Eeppi Ursin
Videoprojisoinnit ja graafinen ilme Heidi Bergström
Yleisötyöntekijä Jenni Hoppi
Tiedotus ja markkinointi Sini Salo
Markkinointiassistentti Sara Johnson
Esitys nähty kutsuvieraana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti