Norminäytelmä tarjoaa KokoTeatterissa normeista vapaan tilan. Vaikka lupaus vaikuttaa mahdottomalta, niin silkka yritys tarjoaa katsojalle turvallisen ja hyvän mielen. Ellei sitten satu olemaan sellainen Jorma-setä, joka näytelmässä silloin tällöin vilahtaa. Sitten esitys saattaa tuntua kiusalliselta.
Jorma-setä paukahtaa kesken esityksen ylös katsomosta ja suureen ääneen puhisten lähtee ulos salista kun Petriikka Pohjanheimo esittää homotervehdyksen. Jorma-sedälle normit ovat tärkeitä. Ne ovat osa hänenlaistensa hallitsemaa maailmaa, joka on juuri itselle tuttu ja turvallinen.
Cristal Snow uhkuu Jorma-sedän roolissaan sellaista etuoikeutettua paheksuntaa, että se herättää yleisössä jo pienimuotoista sympatiaa. Me ymmärrämme sinua Jorma-setä ja omasta tilasta luopuminen tuntuu varmasti pahalta, mutta ihan oikeasti se on tilaa, joka ei lopu kesken jakamalla.
 |
| Kuva: Heidi Bergström, Kuvassa: Cristal Snow |
KokoTeatteri on tilana sellainen, että tuntuu aina kuin olisi tervetulleena vieraana jonkun olohuoneessa. Näyttämö itsessään on melko kookas, mutta silti hyvin intiimi ja katsomo sulautuu osaksi sitä niin, että tuntee olevansa tapahtumien keskellä. Juomatkin voi ottaa mukaan saliin ja vain rentoutua.
Norminäytelmän on ohjannut Anna Veijalainen ja käsikirjoittanut tämän vuoden Finlandia-ehdokkaanakin tunnettu Marjo Niemi, jonka romaani Kuuleminen oli itselleni yksi iso syy siihen, että tämä näytelmä oli pakko nähdä.
Norminäytelmän normit viittaavat etenkin sukupuolen ja seksuaalisuuden normeihin, mutta näiden kautta avataan myös monia ihmisten oletettuja kehityskaaria lapsesta aikuisuuteen. Opiskelijasta parisuhteeseen ja siitä lisääntymiseen ja rivitaloon.
Esityksen alussa näyttämölle astuu maailman heteroin pariskunta, jotka into piukeana julistavat tilaa omakseen. Ajattelin, että tämä on ihanan alleviivaavaa. Vähänkin hienovaraisemmin tehty teemojen esilletuonti olisi tuntunut huonolla tavalla saarnaavalta ja epäaidolta. Nyt tuntui, että näytelmä puhui teemoistaan kiertelemättä.
Pariskunnan "isäntä" Jani Toivola osasi ottaa lavan haltuun jokaisessa roolissaan ja se kehon hallinta jokaisessa vaiheessa muistutti Toivolan tanssitaustasta. Pariskunnan "Emäntä" Cécile Orblin toi näytelmään odotetusti suuruutta. Jokainen näyttelijä esittää lukuisia rooleja ja Orblin esitti jokaisen osansa uskottavasti ja tarvittaessa ihan mahtavalla dramaattisuudella.
 |
| Kuva: Heidi Bergström, Kuvassa: Jani Toivola, Cristal Snow, Petriikka Pohjanheimo, Cécile Orblin |
Snow oli myös uskottava, mutta nimenomaan karismansa kautta. Hän tuntui jatkuvasti olevan tietoinen katsojien olemassaolosta ja reagoi näiden kanssa niin, että toisten näyttelijöidenkin oli hankala välillä pitää pokka. Pohjanheimo taas oli minulle näytelmän valopilkku, vaikka tämän hahmot tuntuivat aina olevan melko traagisia. Hänen näyttelijän työssään vain oli jotain herkkyyttä ja aitoutta, johon oli helppo kytkeytyä.
Norminäytelmä on perinpohjin itsetiedostava näytelmä niin, että se tietää olevansa näytelmä ja puhuu suoraan katsojalle. Se ei halua perinteisiä käänteitä ja haluaa hylätä teatterinkin normeja. Lukuisat sketsimäiset kohtaukset asunvaihtoineen flirttailee vaarallisesti kesäteatterimaisen farssin kanssa, mutta lopulta esitys säilyttää aitoutensa silkan vilpittömyyden ansiosta.
 |
| Kuva: Heidi Bergström, Kuvassa: Petriikka Pohjanheimo |
Näytelmä on läpikotaisin hauska ja välillä lähes ilkeän sarkastinen. Jokaisella näyttelijällä tuntuu olevan ihan aidosti kiva olla lavalla ja tunne välittyy koko katsomoon. Hassujen hahmojen taustalla on vakava sanoma ja tätä kaksijakoisuutta ei peitellä yhtään.
Ohjaaja Veijalainen listasi näytelmää kuvaavia asioita: "Näkeminen ja nähdyksi tuleminen. Tilan jakaminen, ottaminen ja antaminen. Kuuteleminen. Yhteyden luominen. Luottamuksen rakentaminen. Oppiminen. Ymmärryksen kasvaminen ja sen lisääminen. Yhteinen nauru. Hellyys. Ystävällisyys. Itku. Pakahtuminen. Ilo. Ylpeys. Onni. Etuoikeus. Kiitollisuus."
 |
| Kuva: Heidi Bergström, Kuvassa: Jani Toivola, Cristal Snow, Petriikka Pohjanheimo, Cécile Orblin |
Norminäytelmä puhuu sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista välillä kuin luennoiden ja tunnen tälle olevan tarvetta. Normit ovat vahvoja tekijöitä jo siinä miten tunnemme asioista ja niitä uusinnetaan jatkuvasti ihmisten välisessa toiminnassa vaikka normi olisi aivan kaikille haitallinen.
On tärkeää muistaa, että kun puhutaan heteronormatiivisuudesta ja sen purkamisesta, niin kyseessä ei ole hyökkäys heteroita vastaan. Kyseessä on paremman maailman rakentaminen kaikille, koska juuri heterot ovat yksi ryhmä, joita nuo rakenteet sortavat. Normit ovat ahtaita ihan kaikille ja niiden purkaminen vaatii ajatustyötä, empatiaa ja tekoja.
Näytelmä kysyy kenellä on vastuu tuohon työhön. Kysymys konkreettisesti esitetään kohtauksen yhteydessä ja sen jälkeen vallitsevassa hiljaisuudessa vastaus tuntuu yleisöstä ilmiselvältä. Ainakin toivottavasti.
 |
| Kuva: Heidi Bergström, Kuvassa: Jani Toivola, Cristal Snow, Petriikka Pohjanheimo, Cécile Orblin |
Näytelmä on koskettava ja toivon sen saavuttavan moninaisen yleisön. Takaan itse sen sanoman kuuluvan ihan kaikille. Esityksestä voisi poimia lukuisan määrän yksittäisiä kohtauksia, joista kertoa. Pidin esimerkiksi siitä, miten isolla kankaalla näytettiin samaa sukupuolta olevien parien hellää suutelua ja kerrottiin miten tämänkaltaiset julkiset hellyydenosoitukset ovat harvinaisia.
Niitä ei nähdä, koska ei uskalleta rikkoa normeja tai koska aivan konkreettisesti pelätään väkivaltaa. Näytelmässä suutelua esitetään yhteensä noin 10 minuutin ajan ja sen näkee eri yleisöt ainakin 18 kertaa. Tämä esityksessä kerrottu tieto tavallaan muuntaa videon osasta lavastusta poliittiseksi teoksi.
Toisaalta se myös muistuttaa erilaisten tarinoiden olevan aina poliittinen teko. Kulttuuri ei ole politiikasta vapaa vyöhyke eikä sen pitäisi ollakaan. Norminäytelmä on sekä tärkeä yhteiskunnallinen teko että esitys jossa voi nähdä Jani Toivolan innostuvan aivan liikaa grillimakkaroista, kaikkea samaan aikaan.
 |
| Kuva: Heidi Bergström, Kuvassa: Jani Toivola, Cristal Snow, Petriikka Pohjanheimo, Cécile Orblin |
Lisätietoa esityksestä löydät KokoTeatterin sivuilta täällä. Tämän 2 tunnin ja 40 minuutin pituisen illan aikana saa nauraa aidosti nokkelille jutuille, nauttia ensiluokkaisesta näyttelijän työstä ja luultavasti samalla jopa oppii jotain. Tämä näytelmä tulee saarnaamaan sinulle, mutta jonkun on jo aikakin ja hyvän kulttuurin kuuluu herätellä ajatuksia.
Työryhmä:
Teksti Marjo Niemi
Ohjaus Anna Veijalainen
Näyttelijät Cécile Orblin, Petriikka Pohjanheimo, Cristal Snow, Jani Toivola
Dramaturginen apu Heini Junkkaala
Koreografia Metsälintu Pahkinen + työryhmä
Valosuunnittelu Ellen Virman
Äänisuunnittelu Laura Palanne
Pukusuunnittelu ja -ompelu: Virve Karoliina Balk
Pukuompelija- ja puvustusharjoittelija Kai Salo
Videot Laika Lillén
Graafinen suunnittelu ja kuvat Heidi Bergström
Tiedotus ja markkinointi Sini Salo
Esitys nähty kutsuvieraana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti