Katastrofien keskellä - Heureka

Heurekan uusi näyttely tuo tiedekeskuksen vieraille koettavaksi katastrofien maailman. Nyt on mahdollista kokeilla omaa kriisinkestävyyttä pelimäisissä kohteissa ja kokea raakoja luonnonvoimia  videotaiteen avulla.

Tiedekeskus Heureka on vuosikymmenten ajan toiminut tieteellisenä leikkikenttänä Tikkurilassa. Edellisestä käynnistäni oli jo vuosia ja paluu tuntui hyvältä näyttelyn aiheesta huolimatta. Katastrofit voivat tuntua aiheena synkältä, mutta jo niiden tavanomaisuuden vuoksi aiheen käsittely on lopulta helpottavaa.

Projektipäällikkö Joonas Juutilainen kertoo korteista, joihin voi piirtää itselle tärkeitä ihmisiä ja paikkoja.

Näyttelyssä onkin kyse resilienssistä ja katastrofiin valmistautumisesta. Katastrofit menettävät voimaansa pelottavana asiana kun niihin on valmistautunut edes ajatuksen tasolla, koska tuntemattoman pelko on lopulta se pahin pelko.

Kiekkoon voi merkitä oman tukiverkon.

Tulvat, maanjäristykset, maastopalot ja myrskyt riehuvat Heurekassa, jonka seinät ovat toki kestäneet tuhannet ja tuhannet kouluryhmät aikojen saatossa. Itseasiassa näyttelyn ensimmäisenä viikonloppuna odotetaan Heurekan 9000 000 asiakkaan astuvan ovesta sisään. Odotukset uuteen näyttelyyn olivat kovat, sillä keskuksen näyttelyt ovat aina olleet korkealaatuisia. Laadusta kielii jo se, että suuri osa näyttelyistä lähtee Heurekasta maailmalla vientinäyttelyinä. Myös Katastrofien keskellä jatkaa maailmalla 2023.

Näyttelyä koottiin kolme vuotta ja vielä viimeisenä päivänä ennen avajaisia rakennettiin viimeisiä yksityiskohtia.

Katastrofien keskellä koostuu pelillisistä kokemuksista, audiovisuaalisista teoksista ja voimaannuttavista tositarinoista. Näyttelyn tavoitteena on havahduttaa, voimaannuttaa ja herättää toivoa. Jokaisessa vaiheessa yhteistyön merkitystä on näyttelyssä korostettu ja siitä saakin eniten irti toimimalla muiden ihmisten kanssa.

Näyttelytuottaja Jussi Kahlos ja toimitusjohtaja Mikko Myllykoski leikkimässä.

Näyttelyn puhtaasti kokemuksillisin osa on unkarilaisen videotaiteilija László Zsolt Bordosin käsialaa. Aiemmin muun muassa Lux Helsingissä tuomiokirkon julkisivun valaissut taiteilija on luonut huoneita, joissa voi kokea esimerkiksi tulvan tai maanjäristyksen voimia taiteen keinoin. Tarkoitus ei ole ollut luoda realistista kuvaa tapahtumista vaan nimeomaan välittää tunnetta. Vaikka teosten kokemisesta on tätä kirjoittaessa jo muutama tunti, niin niiden jättämä tunnejälki on edelleen voimakas.

László Zsolt Bordosi

Näyttelyn voimakkuudesta huolimatta se on sopiva ihan koko perheelle. Juuri perheen nuorimmat varmasti saavatkin siitä eniten irti ja samalla näiden kanssa voi käydä läpi haastavia aiheita, joita välttämättä jossain vaiheessa lapsikin tulee kohtaamaan.

Pelit opettavat yhteistyön merkitystä.

Lasten on myös helppo seurata näyttelyä, sillä sen graafinen ilme on tehty todella yksinkertaiseksi ja leikkiä tukevaksi. Kyseessä ei ole ankean tavoitteellinen pelillistäminen, vaan kohteita voi kokea ilman tavoitteita ja epäonnistumisen pelkoa. 

Tarinallisuus tuo näyttelyn aiheen lähelle ja paikoin hyvinkin koskettavaksi. Mieleen jäivät erityisesti tämän jutun alussa näkyvät kohotetut nyrkit, jotka Meksikossa maanjäristyksen jälkeen symbolisoivat toivoa. Nyrkkiin puristettu, nostettu käsi toimi merkkinä pelastajille, että kaikkien tuli olla hiljaa, jotta mahdolliset hätähuudot kuultaisiin.

Kuvassa tukinalleja, joita annetaan lapsille katastrofien keskellä ja ämpäri, jolla on yritetty pelastaa palavaa kotia.

Toinen koskettava yksityiskohta oli indonesialainen "laulu tarvikkeista". Simeuluen saareen iski kauan sitten tsunami, joka tappoi useita asukkaita. Siitä lähtien on saarella laulettu sukupolvien ajan laulua, jonka sanoma kuuluu: "Kun iso maanjäristys tapahtuu, huomaa heti merenpinnan vaihtelu rannalla tai joessa; jos näet, että vesi vetäytyy, kiirehdi pois rannalta tai pakene korkeampaan paikkaan. Ota mukaan riisiä, sokeria, valo, veitsi, tulitikut ja vaatteita. Muistathan tämän tarinan ja kerro se eteenpäin seuraaville sukupolville." Laulujen ansiosta asukkaat selvisivät vuoden 2004 tsunamista.

Laulun tarvikkeita koottuna näytteille.

Kun näyttelyä rakennettiin, niin katastrofit olivat Suomessa melko harvinaisia, mutta koronan myötä olemme saaneet kokea miltä ulkopuolinen, elämää muuttava uhka tuntuu. Vaikka kyseessä ei ole luonnonmullistus esimerkiksi sääilmiön tavoin, niin antaa se näyttelyyn uutta perspektiiviä.

Halliin astuessa vierailijoita tervehtivät kanssavierailijoiden videotervehdykset, joita voi käydä helposti nauhoittamassa. Viestinä toimii yksinkertainen MOI. Näyttelyn rakentajien mukaan resilienssi lähteekin ihan vain siitä, että moikataan kanssaihmisiä. Katastrofin sattuessa se tuttujen naapureiden tuki on kaikista arvokkainta.

Lisätietoa näyttelystä löytyy Heurekan sivuilta täällä.

Lukupino Facebookissa

Lukupino Instagramissa

Lukupino Twitterissä