Helsingin sarjakuvafestivaalit järjestettiin tänä vuonna Kaapelitehtaan Merikaapelihallilla. Kävin katsomassa millaista paikan päällä on.
Kaapelitehdas oli hiljainen ja tunnelma oli lämpöinen, kun saavuin sarjisfestareille niiden loppuvaiheessa sunnuntaina. Hieman väsyneen oloiset myyjät ja sarjakuvataiteilijat rupattelivat ympäri hallia iloisesti ja pöytien tarjontaa oli tilaa selailla ihan rauhassa.
Perinteisesti olin unohtanut ottaa mukaan sarjisvihkoni, jota tarvitsen uusia sarjiksia ostaessani, mutta tunsin löytämisen iloa jo pelkästä päämäärättömästä penkomisesta. Tarjontaa oli paljon ja se on tuntunut monipuolistuvan vuosi vuodelta.
Hallin yläkerta oli varattu Zineille ja juuri omakustanteita selatessa Sarjisfestareiden tärkeyden ymmärtää. Voi laajasti nähdä mitä on tarjolla ja nähdä kaikki ne moninaiset tekijät. Omakustenteiden arvoa lisää se oman etsimisen ja löytämisen riemu.
 |
| Nämä uudellenkäytetyt liikennemerkit kiinnostivat. |
Tänä vuonna mukaan tuli zine Keksiä ikuisuudelle joku hyvä harrastus, jossa Tuisku Lehto ja Laura Rämö keskustelevat tunteella vampyyreista. Ihan loistavaa.
"T: ja ne tietää salaisia juttuja, mut ne ei koskaan silleen avaudu, eikä osoita tunteita. se on mun mielestä aika surullista et on tykänny semmosista (nuorena).L: niin musta tuntuu kans et mä oon silleen salaa samaistunut nuorena siihen et mä oon just tavallaan sisäisesti vanha ja jotenkin tiedän kaiken, en nyt kaiken, mut jotenkin enemmän kuin muut.. et sitä leijailee jossain.."
Ehdin kuunnella ohjelmasta vain pätkiä Janne Kukkosen haastattelusta kun tämä kertoi Voro -sarjakuvistaan, joista Lukupinossa on käsitelty ensimmäistä osaa. Kokonaan pääsin kuuntelemaan viimeisen osan ohjelmaa, jossa Johanna Porkkala kertoi moskovalaisesta sarjakuvakustantamo Bubblesta, josta on vain kymmenen vuoden aikana tullut eräänlainen "venäläinen Marvel".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti