Talvisota on näytelmä, jossa katsotaan historiaan nykypäivän silmin. Se on kertomus sodasta, mutta myös teatterin kielestä itsestään ja sen tavoista ja mahdollisuuksista käsitellä todellisuutta.
Avoimet ovet -teatteri on intiimi tila käsitellä suurien sotatantereiden tapahtumia. Kolmen karismaattisen näyttelijän voima puskee ulos lavalta ja ottaa katsojat osaksi tapahtumia.
Talvisodan tapahtumat vyöryvät päälle episodimaisina välähdyksinä. Yksittäisiä tuokiokuvia ja ihmiskohtaloita eri näytelmäkirjailijoiden kuvaamina.
Talvisota on viiden eri kirjoittajan tuotos. Kaksi suomalaista, kaksi venäläistä ja ukrainalainen näytelmäkirjailija toteuttivat näytelmän yhteistyössä ja todellisuus ja teatteri sekoittuvat näytelmässä herättävällä tavalla.
Esityksen ensimmäinen puoliaika vietetään sotatantereella ja tunnelma on paikoin harras ja paikoin lähennellään farssia. Huumoria ei ole unohdettu, vaikka sodasta kaivetaan esiin kipeitäkin kohtia.
 |
| Kuvassa: Ella Pyhältö edustalla, Kati Outinen taustalla Kuva: Mitro Härkönen |
Esityksen toinen puoliaika kääntää koko esityksen päälaelleen ja lähtee suuntaan, jota en odottanut. Siinä kerrotaan teatterista, kirjoittamisesta ja kirjoittajien yhteistyöstä tavalla, joka tuo näyttämötaiteen ja sodan teemat lähes dokumentaarisesti nykyaikaan.
Toinen puoliaika on erittäin mielenkiintoinen ja sen tapahtumat herättivät kysymyksiä, joita haluaisin avata, mutta enpä aio kertoa siitä nyt mitään. Yllätyksellisyys näytelmän aikana oli tervetullutta, koska talvisota ja jatkosota ovat aiheita, joihin yleisön voisi kuvitella olevan jo kyllästynyt. Uudet kertomukset ovat kuitenkin aina mahdollisia.
Henkilökohtaisesti merkittävää illassa oli nähdä ihailemani Kati Outinen lavalla. Komediaa, herkkyyttä ja sulaa sekopäisyyttä sekoitteleva Outinen olikin näkemisen arvoinen. Kyseessä oli yksi parhaita roolisuorituksia, joita olen katsomosta todistanut.
 |
| Kuvassa: Ella Pyhältö (vas.), Anna-Leena Sipilä, Kati Outinen Kuva: Mitro Härkönen |
Outisen rinnalle tarvitaankin vahvoja näyttelijöitä ja Ella Pyhältö ja Anna-Leena Sipilä kykenivät vastaamaan tarpeeseen. Tilanteesta toiseen ilmiömäisesti muuntuvat näyttelijät onnistuivat pitämään yllä sitä taikaa, jolla kaikki tuntui uskottavalta.
Lavaa hallitsivat suuret rukin pyörät, joissa paksut valkoiset langat symboloivat ehkä elämänlankaa. Symboliikka oli voimakasta ja yleisön tulkinnan varassa. Esityksen videosuunnittelu tuki lavastusta hienosti ja se onkin usein ollut suomalaisessa teatterissa kompastuskivi. Esimerkiksi Talvisota ja juuri Kansallisteatterissa nähty Nuoret idealistit, ovat kuitenkin onnistuneet pääsemään irti ysäriestetiikasta ja hyödyntämään videota ilman turhaa kikkailua.
 |
| Kuvassa: Kati Outinen (vas.), Anna-Leena Sipilä Kuva: Mitro Härkönen |
Esitys ei vain katso taaksepäin, vaan myös kommentoi nykyhetkeä. Ukrainan sota on vaikuttanut näytelmään ja erityisesti siihen toiseen puoleen, josta en aio kirjoittaa yllätyksellisyyden säilyttämiseksi. Ohjaaja Hanna kirjavainen kirjoittaa:
"Ajatus tuoda episodikollaasi Talvisota näyttämölle on minulle keino tuulettaa käsityksiämme meille jo monin tavoin nostalgiaksi ja stereotypioiksi kutistuneesta aiheesta. Ajattelin myös teoksen kaleidoskooppimaisen peilipinnan opettavan meille jotain, jolla kehittää demokratiaa. Se olisi rauhanteko. Kun esitin tämän ylevän motiivini rintamalla taistelevalle ukrainalaiselle näytelmäkirjailijakollegalleni pyytääkseni häntä projektiin mukaan, hän vastasi: ”En jaa kirjoittamaasi ajatusta että “projektin tuominen lavalle juuri nyt on rauhanteko”. Teatteri on ase! Minä en taistele rauhan, vaan voiton puolesta, jotta pääsemme moskovalaisista eroon ikuisesti!”"
 |
| Kuvassa etualalla Ella Pyhältö Kuva: Mitro Härkönen |
Kirjavainen viittaa näyttelijöihin "farmakoneina" antiikin Kreikan yhteiskuntaluokan mukaan. He olivat orjia ja sotavankeja, joita käytettiin vaikka ihmisuhreina tarvittaessa. Radikaali vertaus on osuva, sillä näyttelijöillä on erityinen asema toimia samaan aikaan yhteiskunnan sisällä että sen ulkopuolella. Osallistujina ja tarkkailijoina ja tarvittaessa vaikka sijaiskärsijöinä. Tai olla "samanaikaisesti lääke ja myrkky", kuten Kirjavainen ilmaisi.
Lisätietoa esityksestä löytyy Avoimet ovet -teatterin sivuilta täällä. Keskustelua herättävä ja keskusteluun osallistuva näytelmä tarjoaa jotain aitoa nykyhetkestä, mutta myös teatterin tarjoamaa etäännytystä. Kyseessä on taidokas esimerkki teatterista kommunikaation välineenä ja huippunäyttelijöiden taidonnäyte.
rooleissa: Kati Outinen, Ella Pyhältö, Anna-Leena Sipilä
ohjaaja: Hanna Kirjavainen
näytelmäkirjailijat: Hanna Kirjavainen (FIN), Ari-Pekka Lahti (FIN), Oleg Mihailov (UA), Mikhail Durnenkov (RU), Evgenii Kazachkov (RU)
dramaturgi: Iida Koro
kääntäjä: Anna Sidorova
skenografi: Tinde Lappalainen
äänisuunnittelija: Juha Tuisku
valosuunnittelija: Jere Kolehmainen
videoassistentti: Ilari Kallinen
tuotantojärjestäjä, tarpeistonhoitaja ja -valmistaja Anne Svensk
Esitys nähty medialipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti