8.5.2020

If It Bleeds - Stephen King



Stephen King julkaisi tämän neljän tarinan kokoelman juuri täydelliseen aikaan kun todellisuuspaolle on kova tarve. Vaikkakin se koostuisi murhista, tragediasta, verestä ja kokonaisten maailmojen luhistumisesta. Kingin kuvailema Maine on silti se nostalginen paikka, johon nyt kaipaa.

If It Bleeds on niitä harvoja Kingin kirjoja, joille annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä. En pidä kirjojen arvostelusta tähtien avulla ja omat tähteni tiputtelen usein sen hetkisen fiiliksen mukaan. Tämä vain osui juuri tähän hetkeen, sillä tarinat toivat mieleen ne hetket joita King tarjoili omassa nuoruudessani.

Stephen King on viimeisen vuosikymmenen aikana tarjoillut jonkin verran sitä hyvin perinteisen oloista universumiaan muun muassa Doctor Sleepin, The Instituten kanssa ja etenkin mainion 11/22/63 kanssa. The Bazaar of Bad Dreams taas oli edellinen lyhyiden tarinoiden kokoelma, jossa nähtiin todella perinteistä Kingiä.

Tämä on siinä samalla kuitenkin tuntunut melkein salakavalasti luomaan aivan uuttakin universumia. Monella saattoi tulla yllätyksenä kun King siirtyi dekkareiden maailmaan Mr. Mercedes -kirjan kautta, joka kasvoikin pian trilogiaksi. Sittemmin tuo dekkareissa esitelty maailma on alkanut elää omaa elämäänsä ja sen hahmoja on nähty yllättävissä paikoissa Kingin seuraavissa kirjoissa. If It Bleeds on yksi näistä.

Viimeistään If It Bleedsin jälkeen tuntuu, että tämä Kingin luoma uusi maailma ottaa paikkansa siinä vuosikymmenien aikaan rakennetussa rakenteessa. On jännä huomata, että se yksi hahmo (en aio spoilata vaikka tämä yleistä tietoa onkin) tuntuu palaavan aina uudellen näissä uusissa teoksissa ja ainakin minulle tämä on hyvin tervetullut uusi tuttavuus.

Stephen King
If It Bleeds alkaa tarinalla, jossa näkyy jälleen Kingin tapa demonisoida teknologiaa, kuten vaikka näkyy tämän novellissa Trucks ja erityisesti tässä tapauksessa romaanissa Cell.

Vanha herra Harrigan palkkaa nuoren Craigin lukemaan tälle kirjoja ääneen ja näiden välille kehittyy pienimuotoinen ystävyys. Tästä asetelmasta tulikin heti mieleen Low Men in Yellow Coats novellikokoelmasta Hearts in Atlantis.

Craig antaa vanhukselle lahjaksi iPhonen, johon tämä vastoin odotuksia tykästyy. Harriganin kuoltua Craig sujauttaa puhelimen arkkuun suloisena, vaikka hieman outona, pienenä eleenä. Kun tämä myöhemmin lähettää ikävöimälleen Harriganille viestin, niin kirja vie syvälle sinne Kingin maailmaan, kun Craigin puhelimeen kilahtaa pian viesti takaisin.

“Henry Thoreau said that we don’t own things; things own us. Every new object—whether it’s a home, a car, a television, or a fancy phone like that one—is something more we must carry on our backs.”

Kokoelma jatkuu lopusta alkuun kulkevalla tarinalla, josta ei voi puhua muusta kuin aivan alusta. Tai siis lopusta, jossa yhteikunta tuntuu olevan hiljalleen murenemassa. Edes internet ei pysy enää päällä ja kauhukuvat osuvatkin nyt melko lähelle joiltain osin. Lopulta tämä tarina kuitenkin kertoo siitä miten jokaisen meidän sisällä on kokonaisia maailmoja. Melko filosofinen tarina Kingiltä loppujen lopuksi.

“The human brain is finite—no more than a sponge of tissue inside a cage of bone—but the mind within the brain is infinite. Its storage capacity is colossal, its imaginative reach beyond our ability to comprehend. I think when a man or woman dies, a whole world falls to ruin—the world that person knew and believed in. Think of that, kiddo—billions of people on earth, and each one of those billions with a world inside. The earth their minds have conceived.”

Kolmas tarina jatkaa samoilla linjoilla kuin Kingin dekkarisarja ja The Outsider, mutta tästä en halua sanoa yhtään mitään. Jos mietit, että pitääkö nuo kirjat olla luettuna ennen tätä, niin vastaus on, että ei tarvitse. Toki jos ne ovat jo luettu, niin tämä tarina on varmasti vielä mielenkiintoisempi ja jos aiot vaikka The Outsiderin tulevaisuudessa lukea, niin suosittelen tosiaan, että luet sen ennen tätä.

Viimeinen tarina jatkaa niistä teemoista, joita King käsittelee esimerkiksi kirjoissa The Dark Half ja Secret Window. Erityisesti kirjailijan suhteesta tekstiinsä ja siitä tietystä luomisen tuskasta, jota King niin hienosti kuvaa.

“At every single moment during those focused periods—those flights of fancy—the writer is faced with at least seven choices of word and expression and detail. Talented ones make the right choices with almost no conscious consideration; they are pro basketball players of the mind, hitting from all over the court.” Where?”

Tällä kertaa kirjailijaksi haluava mies jää eristyksiin syrjäiseen mökkiin (tuli taas pieni ajankohtaisuuden fiilis), mutta tällä on onneksi viimein se yksi hyvä idea tarinaan, josta tämä toivoo syntyvän kokonainen romaani.

Edelliset yritykset ovat kuitekin kariutuneet ja miehen ystävät ja vaimo ovat huolissaan, etteivät vain samat ikävät tapahtumat, joihin King varovaisesti viittaa, seuraa tätäkin yritystä. Kuumeisen ja humalaisen yön aikana ilmestyvä vieras takaa nyt kuitenkin onnistumisen. Kunhan tuleva menestyskirjailija on valmis tekemään hyytävän sopimuksen.

Stephen King ei ole ehkä rohkein, omaperäisin tai edes pelottavin kirjailija, mutta kyllä tämä kokoelma taas osoittaa, että tämän olevan silti edelleen kauhun kuningas. Hyvät kirjailijat poikkeavat tutuilta poluilta ja järkyttävät ja ilahduttavat aina uusilla tavoilla. King on se kirjailija, joka kauhun saralla luo noita polkuja.



















Tule olemaan sydänystävä kanssani täälläkin:





*mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti