Tiedostavan siemailun taito on Ani Kellomäen kirja, jossa kannustetaan huomaamaan miten alkoholi on ympärillämme ihan jokapäiväisessä kulttuurissa. Luvassa ei ole valistuksen ajan moralisointia, eikä kirja ole tarkoitettu vain niin sanotuille ongelmakäyttäjille, vaan tarkoitus on ihan vain tiedostaa miten tapakulttuuri ja markkinointi meihin vaikuttaa.
Ani Kellomäki on islamintutkimukseen erikoistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi sekä toimittaja-käsikirjoittaja. Kellomäki on kirjoittanut aiemmin kirjan Kosteusvaurioita, jossa tämä käsittelee vanhempien ja lasten suhdetta kun alkoholi on määritellyt paljon kasvuympäristöä.
Tiedostavan siemailun taidossa siirrytään hieman kauemmas siitä, kun vakavat ongelmat ovat jo tulleet mukaan ja asetetaan tarkempi katse laajempaan alkoholikulttuuriin. Kellomäki kirjoittaa:
"Kirjoittaessani alkoholista asetun suomalaisittain harvinaiseen lokeroon. En ole kansanterveys- tai kansantalouskysymyksistä kiinnostunut päihdetutkija enkä selviämistarinaani kirjoittava raitistunut alkoholistikaan. En lähesty aihettani myöskään alkoholin iloista käsin. Kaikista näistä aiheista löytyy jo mielenkiintoista ja tärkeää luettavaa, mutta Tiedostavan siemailun taidolla toivon pystyväni laajentamaan alkoholikirjallisuutta uuteen ja mielestäni tarpeelliseen suuntaan. Haluan kutsua lukijan huomaamaan, miten marinoituneessa maastossa täällä eletään ja tekemään siten aiempaa punnitumpia päätöksiä alkoholin äärellä."
 |
| Ani Kellomäki. Kuva: Riikka Kantinkoski |
Alkoholi liitetään mielikuvissa osaksi hyvää elämää. Näemme nauravia ihmisiä lasi kädessä, itsekin helposti laitamme kuvan drinkistä someen kun olemme vaikka lomamatkalla ja juhlaan tietysti kuuluu se lasi kuohuvaa. Tai kaksi, tai seisemän.
Kyse on ihan normaalista toiminnasta ja itsekin nautin silloin tällöin lasista viskiä tai olutta. En koe käytökseni olevan lähellä sitä rajaa, että kyse olisi minkäänlaisesta ongelmasta, enkä edes koe juomiseni olevan yleensä humalahakuista, mutta se ei tarkoita, etteikö tämä kirja olisi suunnattu myös minulle.
Onkin jotenkin kuvaavaa, että lähdin itse ensimmäisenä vertaamaan omaa käyttäytymistäni ongelmakäyttäytymiseen. Kuin olisi olemassa vain sivistynyttä tissuttelua ja sitten alkoholiongelma ja siinä välissä ei yhtään mitään.
Tiedostavan siemailun taito tarjoaa useita esimerkkejä alkoholin vaikutuksesta yhteiskuntaan, enkä lähde näitä sen enempää avaamaan. Huomaan kuitenkin yllättyväni lukiessa miten kokonaisvaltainen alkoholin vaikutus on kun sitä ei tarkastella vain absoluuttisen ongelmallisuuden kautta, jossa mielikuva on muutoin oikeastaan toimintakyvytön ihminen, vaikka todellisuudessa voi olla ulkoisesti vaikka kuinka menestyjä.
"Media painottaa tarinoita, joissa tarjoillaan äkkikäänteitä, pohjakosketuksia ja muuta dramatiikkaa, jolloin oman alkoholinkäytön arvioiminen voi myös hämärtyä. Aina tosiaan löytyy joku, joka juo paljon enemmän kuin itse ja jolle koituu alkoholinkäytöstä isompia ongelmia. Samalla huoleton puhe juomisesta hämärtää todellisuutta. Haluamme ajatella, että oma juomisemme on ainakin oikeilla jäljillä, mutta tutkimusfaktan valossa käy ilmi, että yli kolme neljäsosaa Suomessa juodusta alkoholista liittyy joko runsaaseen keskimääräiseen kulutukseen tai humalajuomiseen."
En aio lopettaa omaa "sivistynyttä tissutteluani", eikä kirja siihen kehotakaan. Sen sijaan olen kokenut todella mielenkiintoiseksi katsoa maailmaa niin sanottujen pullonpohjalasit silmillä ja nähdä miten kulttuurimme on tosiaan täynnä pieniä hetkiä joihin on ujuttautunut mukaan drinkki sinne taustalle.
Kuva Instagramissa, viinillä hassutteleva meemi tai kupliva juoma televisiossa kuuluvat kulttuuriin lähes ilman kyseenalaistamista. Alkoholille tykätään naureskella ja sen käyttö on sosiaalinen tapahtuma vaikka kaikki eivät suoraan osallistuisikaan. Tuskin kellään on naapuri katsonut ostoskoriin ja naureskellut, että "ai tänään kokataan soijasuikaleita", mutta "ai tänään otetaan saunaolutta", onkin jostain syystä ihan normaali heitto.
Tykkäämme tehdä alkoholista osan kulttuurillista kuvastoamme. Sitä tarinaa, jota kerromme toisille ja itsellemme yhteisöstämme. Tämä on ihan ok, mutta itse haluan olla tietoinen siitä miten se vaikuttaa tuon kulttuurin ylläpitämiseen ja uudintamiseen.
Kun esimerkiksi Kellomäen kehoituksesta katsoin lapseni ja itseni suosimaa How I Met Your Mother -sarjaa uusin silmin, niin havahduin miten näillä on jatkuvasti jokin alkoholijuoma kädessä. Näillä ihmisillähän olisi kaiken järjen mukaan oltava vakava ongelma noiden määrien kanssa.
Lukiessani juuri Piia Leinon kirjaa Yliaika, kiinnitin huomiota kiinnostavaan yksityiskohtaan. Tarinassa ollaan tulevaisuuden Suomessa ja päähenkilö pohtii miten aikoo ottaa lasillisen kuohuvaa juhlan kunniaksi, vaikka nuoriso pitääkin tuossa yhteiskunnassa alkoholin yhdistämistä juhlahetkiin outona.
Kulttuuri muuttuu ja voisin hyvin kuvitella kirjan esittelemän tulevaisuuden vielä toteutuvan. Vielä vähän aikaa sitten pidettiin kuitenkin vielä outona, että ravintoloissa ja kahviloissa ei poltettaisi tupakkaa sisällä.
Koska alkoholi on niin monen ihmisen elämässä mukana, niin sen normaalina pitäminen muodostuu tavallaan välttämättömyydeksi. Oma toiminta on hyväksyttävää kun se pysyy hyväksyttävänä ihan koko ympäristössä.
"Mielikuvat tavoiteltavasta elämästä ja aikuisuudesta ylipäätään näyttävät kovin alkoholipitoisilta. Se, joka erehtyy kommentoimaan lisääntyviä juomajuhlia kyseenalaistavin äänenpainoin, saattaa itsensä nopeasti naurunalaiseksi. Hän on ilonpilajaa ja tosikko. Todellinen rintamakarkuri."
Mitä enemmän jokin ongelmallinen huvi on vain pienen vähemmistön käytössä, sitä helpompi se on tuomita. Kulttuurinen kuvasto toistaa alkoholia positiivisessa valossa, koska me haluamme sitä. Ajatus siitä, että "ansaitsemme" vaikka sen saunaoluen rankan viikon päätteeksi on jotain mille haluaa vahvistusta myös ulkopuolelta ja toimimme helposti toistemme kannustujoukkoina.
"Alkoholiin liitetty myönteinen tunne, joka saa juomaan kerta toisensa jälkeen, kytkeytyy yksinkertaisesti opittuun ajatteluun, että alkoholin äärellä on koettu hyviä hetkiä, omaa vapautta ja yhdessäoloa. Samat elementit olisivat kuitenkin olleet ehkä tarjolla ilman alkoholiakin. Sitä vain ei ole ehkä koskaan tai pitkään aikaan kokeiltu."
Itse olen kokenut alkoholin äärellä juurikin hyviä hetkiä, omaa vapautta ja yhdessäoloa. Koen, että jos tiedostan tarkemmin omaa käyttäytymistä, en ajattele alkoholia tiukalla ongelma/ei-ongelma -linjalla ja osaan tarkkailla ympäristön alkoholiin liittyvää kuvastoa, voin jatkossakin nauttia alkoholistani ihan hyvillä mielin.
Pohjimmiltaan siis haluan vain olla tarkemmin kontrollissa siitä millaisia vaikutuksia ympäristölläni on minuun. Silmien ummistaminen omien kulutustottumusten haittapuolista on ihan yleisesti huono tapa, josta haluan oppia pois ja Tiedostavan siemailun taito on hieno opas tällä tiellä.
Lisätietoa kirjasta löydät esimerkiksi Atenan sivuilta täällä. Kellomäen oma blogi, Kokovartalofiilis, puolestaan löytyy täältä. Jos tuntuu, että oma alkoholinkäyttö herättää kysymyksiä, niin apua löytyy esimerkiksi Päihdelinkistä täällä.
Ani Kellomäki, 2019, Tiedostavan siemailun taito, Atena
Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti