Etsi minut on André Acimanin romaani, jossa jatketaan tämän aiemman ja monien rakastaman kirjan Kutsu minua nimelläsi (Call Me By Your Name) tarinaa. Kyseessä ei ole vanhojen teemojen uudelleen lämmittely vaan täysin uusi romaani, jolle Aciman on selkeästi löytänyt inspiraatiota uusista lähteistä.
André Aciman on yhdysvaltalainen kirjailija, joka nähtiin Suomessakin viime vuonna Helsinki Lit -tapahtumassa. Tämä on kotoisin Egyptistä ja kuvailee kirjassaan Out of Egypt monia värikkäitä käänteitä, jotka johdattivat tämän lopulta Yhdysvaltoihin ja sittemmin Harvardin kautta menestyneeksi kirjailijaksi.
 |
| André Aciman lukemassa kirjasta Find Me. Kuva: Shawn Miller/Library of Congress |
Aciman julkaisi Call Me By Your Namen vuonna 2007 ja kymmenen vuotta myöhemmin sen tarina siirrettiin valkokankaalle samannimisessä elokuvassa. Harvoin elokuva on onnistunut pyydystämään jotain niin oleellista kirjan ytimestä kuin tässä tapauksessa.
Elio on 17-vuotias poika, joka kertoo kesästä perheensä kotitalolla 1980-luvun Italiassa. Taloon saapuu vuokralle 24-vuotias Oliver, johon Elio tuntee syvää vetoa. Näiden kahden välille syntyy jännite, joka toimii todella vahvasti niin kirjassa kuin elokuvassakin ja lopulta rakkaustarina, johon vain haluaa palata aina uudelleen.
 |
| Call Me By Your Name (2017) |
Etsi minut on kirja, jossa seurataan kolmen tärkeän hahmon hetkiä edellisestä kirjasta. Kirja myös jakautuu kolmeen osaan: Tempo, Cadenza, ja Capriccio. Isän osa saa suurimman osan kirjasta, tämän jälkeen Elio ja Oliver jää kuin nopeaksi siveltimen vedoksi.
Jos tarinasta odottaa Call Me By Your Name -kirjan suoraa henkistä jatkoa, niin tulee mahdollisesti pettymään. Löydät ehkä samoja hahmoja ja samaa tunteen paloa kielestä, mutta tarina ei olekaan liikkunut pisteestää a), pisteeseen b) siinä mielessä kuin helposti olettaisi. On tapahtunut jotain arkipäiväisempää.
Asiat, jotka joskus olivat merkityksellisiä, ehkä jopa kaikkein merkityksellisimpiä koko nuoren ihmisen maailmassa hetken, eivät enää kannakaan noita samoja merkityksiä. Ne hautautuvat ajan alle, joka hautautuu ajan alle.
Elämä ei ole tarina, jolla on selkeä alku, keskikohta tai etenkään draamallinen päätepiste, vaikka olemmekin hahmoja toistemme elämissä. Tästä Aciman kirjoittaa:
"On projekteja joiden alkuun olemme hädin tuskin päässeet, ja ratkaisemattomia kysymyksiä roikkuu kaikkialla. Eläminen tarkoittaa kuolemista katumus rintaan karttuneena. Kuten ranskalainen runoilija on sanonut, Le temps d’apprendre à vivre il est déjà trop tard, aika kuluu elämän oppimiseen, ja sitten: liian myöhäistä. Mutta varmasti jotain pientä iloa löytyy siitäkin, että kukin meistä on pantu täydentämään jonkun toisen elämää, päättämään avoimeksi jäänyt tilikirja ja pelaamaan viimeinen kortti toisen puolesta. Mikä voisi olla lohdullisempaa kuin tietää, että on aina jonkun muun vastuulla viimeistellä elämämme ja viedä se päätökseen? Jonkun jota olemme rakastaneet ja joka rakastaa meitä tarpeeksi."
Se sama vanha tapa, jolla ihmiset kohtaavat ihmisiä on kuitenkin edelleen elinvoimainen Acimanin tekstissä. On kohteliaisuutta ja rakoja tuossa kohteliaisuudessa. On sivistynyttä keskustelua musiikista, kirjallisuudesta ja taiteesta, joka veisi itsessään lukijan mukanaan. On seksuaalisuutta, avoimuutta, heittäytymistä ja katkeransuloista katumusta. Ennen kaikkea on paljon kaipausta.
Kun Call Me By Your Name tarjosi odotusta, kiihkoa ja epävarmaa tulevaisuutta, niin tämä kirja on jo toisessa ajassa. Se lukitsee hahmot tiukemmin aikaan ja antaa lukijalle tunteen, että nämä kuuluvat nyt todellisuudelle.
Kirja on upeasti kirjoitettu sarja keskusteluja ihmisten kesken, joihin on jo ehtinyt muodostaa vahvan tunnesiteen ja osoitus siitä, että huolella rakennetut hahmot eivät tarvitse lopulta kuin toisensa muodostaakseen mielenkiintoisen tarinan. Lopulta Ihminen + Aika on tarpeeksi tehokas kaava tarinaan kuin tarinaan.
"...aika on se hinta, jonka saamme aina maksaa elämättömästä elämästä."
André Aciman, 2020, Etsi minut, alk. Find Me, suom. Antero Tiittula, Tammi
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti