Puhumme paljon syrjääntymisestä ja nuorten sopeutumisesta yhteiskuntaan. Etenkin nuorten miesten toimettomuutta ja henkistä oireilua käsitellään suurina yhteiskunnallisina aiheina. Ongelmina. Helsingin Sanomien valokuvaaja Rautaheimo on valokuvan kautta tuonut esille oikeita ihmisiä sanahelinän takaa.
Pojat on Suomen valokuvataiteen museossa esillä oleva näyttely, jossa kuvataan ihan tavallisten 20 - 30-vuotiaiden miesten elämää. Nämä ovat syystä tai toisesta jääneet ilman töitä ja koulutkin saattavat olla kesken. Joko väliaikaisesti tai lopullisesti.
 |
| Kuva: Kaisa Rautaheimo |
Rautaheimo kuvasi heidän elämäänsä puolentoista vuoden ajan. Tulos on rauhallisen sävyinen ja arkisuudessaan kaunis sarja kuvia, jotka täyttävät yhden pienen huoneen valokuvataiteen museossa. Pelkät kuvat eivät kuitenkaan kerro koko teoksen tarinaa vaan Rautaheimo käytti myös paljon aikaa jutellessaan poikien kanssa. Rautaheimo sanoo:
"Jokaisen pojan tarina on omanlaisensa, ja heidän elämäntilanteensa muuttuivat moneen kertaan tuona aikana. Välillä oltiin töissä tai koulussa, ja välillä taas muissa maailmoissa", Rautaheimo kertoo. "Mietin useaan kertaan, miten pienestä voi olla kiinni, mihin ja millaisiksi päädymme, ja kuinka pienikin oma oivallus voi auttaa löytämään suunnan. Kaikki loppujen lopuksi etsivät niitä samoja asioita; rakkautta, hyväksyntää ja omaa paikkaa. Samalla tuli väistämättä pohtineeksi, mitä kävisi, jos yhteiskunnan tukiverkkoja ei olisi."
 |
| Kuva: Kaisa Rautaheimo |
Poikien tarinoista on tulossa myös kirja tänä vuonna, jonka Rautaheimo on koonnut yhdessä Ann-Marie Huhtasen kanssa. Poikien kertomukset olivatkin tärkeä osa näyttelyä. Ne toivat kohteet lähemmäksi kuin pelkkä kuva voisi tuoda. Kuvien pojat muuttuivat pelkästä katseen kohteesta "meiksi". Keneksi tahansa.
"Olis kiva herätä aamulla niin, että tietäisi mitä tekisi ja olis innostunut siitä. Haluisin että asiat muuttuis, mutten osaa tehdä mitään sen eteen, kun en oo varma mistään. On mulla visioita, mutta tuntuu, että ne pysyy pään sisällä. Sitä on vaan niin vitun aikaansaamaton. Haluisin olla normaali. Sitä kävis koulua, niin kuin muutkin ihmiset. Sitä kävis baarissa. Harrastais, nauttis perusasioista, ei tekis pienistä asioista isoja. Olis silleen rento, eikä ahdistunut ja masentunut. Tajuun että oon risteyksessä. Tajuun että oon jo tän ikäinen. Mut mulla ei oo mitään, ei koulutusta, ei töitä – pitäis päättää mihin suuntaan lähteä. Sitä ihmettelee, miks muille kaikki on ollut aina jotenkin yksinkertaisempaa. Kyl mä kuitenkin luotan siihen, että kaikki järjestyy, että kaikki menee omalla painollaan. Ei oo muuta vaihtoehtoa."
 |
| Kuva: Kaisa Rautaheimo |
Muuta Museokortilla nähtyä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti