keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Rodin Ateneumissa


Auguste Rodin: Ajattelija, suuri versio (1903), Sveriges Nationalmuseum.
Kuva: Linn Ahlgren

Ajattelija on Rodinin (1840 –1917) tunnetuimpia teoksia ja tämän nimi on helppo yhdistää siihen. Taidemaailmassa onkin helppo tunnistaa vaikka Picasson, Renoirin tai Matissen kaltaisia nimiä ja yhdistää niitä tiettyihin maalauksiin. Suurelle yleisölle kuvanveistäjät ovat kuitenkin jääneet hieman nimettömämmiksi ja Rodin edustaakin eräänlaista superstaraa kuvanveistäjien joukossa.

Ateneumin näyttely antaa vaikuttavan näkymän Rodinin tuotantoon varhaisista töistä aina myöhempiin sekä tämän suomalaisten oppilaiden Sigrid af Forsellesin (1860–1935) ja Hilda Flodinin (1877–1958) tuotantoon.

Erityisesti Forsellesin veistokset vetosivat minuun vahvasti ja Rodinin ohella huomasin saavani niiden kautta näyttelystä paljon irti. Hannu Aaltosen maalaama muotokuva Forsellesista vangitsi eteensä pitkäksi aikaa. Maalauksen taustalla näkyvä reliefi oli myös osa näyttelyä.

Ida af Fielitz: Sigrid af Forselles ateljeessaan (ajoittamaton). Loviisan kaupungin museo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.

Rodin oli klassinen kuvanveistäjä ja vaikka tämä arvosti perinteitä, niin tämä kuitenkin monella tapaa uudisti kuvanveiston taidetta. Ei ollut tavallista, että veistoksia jätettiin esimerkiksi viimeistelemättä ja annettiin työn jäljen näkyä. Tämä kuitenkin osaltaan tekee Rodinin töistä niin kiehtovia. Voimme konkreettisesti nähdä miten eloton aine ottaa elävän muodon.

Auguste Rodin: Danaidi (1889) Ateneum Art Museum, Antellin kokoelma.
Kuva: Kansallisgalleria/Janne Mäkinen

Ihmiskeho tulee ihan uudella tavalla esiin Rodinin käsissä. Huomasin olevani erityisen kiinnostunut siitä miten tämä oli onnistunut tekemään käsistä niin luonnollisia. Ei vain oikean näköisiä vaan jotenkin elekieleltään niin tunnistettavia.

Auguste Rodin, Left arm study for meditation (ca.1894) Musee Rodin. Kuva: Christian Baraja

Näyttelystä löytyi paljon mielenkiintoisia osia. Kuuluisa Helvetin portit oli nostettu yhdeksi tärkeäksi teemaksi ja Victor Hugon patsas (Hugo ei ilmeisesti suostunut olemaan paikoillaan, mutta Rodin sai luonnostella tätä esim. ruokailun aikana) varmasti ainakin saattaa kiinnostaa kirjanystäviä kuten myös Honoré de Balzacin patsas. Pelkkä liikkeen kuvaus ja ihmiskehon melkein narsistinen tutkailu tekevät näyttelystä käymisen arvoisen.

Voit nähdä näyttelyn aina 8.5.2016 asti Ateneumin taidemuseossa. Nyt kun näyttelystä on vuorokausi aikaa, niin huomaan tarvitsevani vielä toisen käyntikerran (onneksi on Museokortti). Veikkaan, että toisella kerralla pystyn saamaan vielä enemmän irti veistoksista kun ne ensimmäisellä kerralla vaativat katsojaltaan paljon. Toisella kerralla voi ehkä tulkinnan sijasta vain kokea.

Vinkki: Ateneumin sivuilla on kivoja tehtäviä koululuokille, jotka sopivat ihan kaikille.




Muita Museokortti-vuoden kohteita:







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.