 |
| Henri Cartier-Bresson. Forcalquier, France, 1972 © Martine Franck/Magnum Photos |
Henri Cartier-Bresson (1908-2004) on Pariisissa syntynyt valokuvaaja, joka usein asetetaan vuosisatansa tärkeimpien kuvaajien joukkoon. Tämä oli yksi Magnum Photos -kuvatoimiston perustajajäseniä, jonka kanssa myös Ateneumin näyttely on järjestetty. Tämän tuotteliaan kuvaajan näyttely on nähtävissä Ateneumin taidemuseossa vielä kuun loppuun saakka. Itse otin museokortin taskuun ja suuntasin katsomaan mistä kaikki oikein tohisivat.
Ateneum on eräs lempipaikoistani Suomessa, mutta en ollut jostain syystä käynyt siellä vähään aikaan. Oli mahtavaa nähdä samalla reissuilla joitain suomalaisen taiteen merkkiteoksia ja niiden ääreen tuli jäätyä tällä kertaa pitkiksi ajoiksi.
Varsinaiseen näyttelyyn päästyäni oli helppo ymmärtää siitä syntynyt tohina välittömästi. Cartier-Bressonin kuvat aitoja ja konstailemattomia. Niitä katsoessa ei voi olla erehtymättä, että ne kuvaavat jotakin hyvin aitoa. Niissä kuvaaja on päästetty lähelle ihmisten elämää ja tälle on annettu erityislaatuista luottamusta, tai sitten kuvajaa on onnistunut salakavalasti vain varastamaan hetkiä. Jokainen kuva pysäyttää eteensä sillä se kertoo omaa ainutlaatuista tarinaansa. Näyttely oli kuin pitkä satuhetki, jossa ääni oli annettu kuvien ihmisille.
 |
Seville, Spain, 1933
© Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos
|
Juuri ihmiset olivat se kantava teema Cartier-Bressonin kuvissa. On hämmästyttävää miten monessa hetkessä aikansa historiassa tämä on onnistunut olemaan läsnä ja miten tämä on löytänyt juuri ne pienet ilmeet eleet kaduilta, joista kuvien voima osaltaan kumpuaa. Kuvat olivat jaoteltu maittain ja edustettuina olivat Amerikka, Indonesia, Kiina, Japani, Neuvostoliitto, Eurooppa, Meksiko ja Intia. Oman osansa saivat myös muotokuvat ja näyttelyssä oli osio myös itse miehestä kameran takana.
 |
Sunday on the banks of the River Marne, France, 1938
© Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos
|
Pidin erityisesti Amerikkaa kuvaavista kuvissa. Niissä näyttäytyi Yhdysvallat New Yorkin kaduilta, Keskilännen farmareihin ja Etelä-Carolinan mustien slummeihin asti. Kuvat ajoittuivat ajalle 1946-1970 ja tarjosivat pienen kurkistuksen Amerikkaan jollaista en ollut ennen nähnyt. Tavanomaiset ja itsestäänselvät aiheet oli jätetty pois ja tilalla oli hyvin henkilökohtainen näkökulma hyvin monipuoliseen yhteiskuntaan.
Myös Meksikossa otetut kuvat tarjosivat samankaltaisen raikkaan näkökulman. Kuvat ovat otettu vuosina 1934 ja 1964, mutta näyttävät samanlaisen, aikaan pysähtyneen maailman. Näissä kuvissa oli jotain raadollista, mutta sitä puolta ei pyritty korostamaan. Ennemminkin tuotiin esiin maan ja sen ihmisten karu kauneus, joka jättää katsojaan syvän vaikutelman. Etenkin alla oleva kuva nousi koko näyttelystä yhdeksi lempikuvistani.
 |
Calle Cuauhtemoctzin, Mexico City, Mexico, 1934
© Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos
|
Toinen lempikuvani oli mahtavasti sommiteltu vaaleansävyinen kuva, jossa modernissa New yorkilaisessa toimistossa nainen on juuri kävelemässä pöydän takana istuvan miehen huoneeseen ja tästä näkyy vain sukkahousuihin puettu sääri vilahtamassa oven taakse. Koko kuva henkii keinovaloa ja vahvaa ajankuvaa arveluttavine ja selkeine sukupuolirooleineen. Joudut kuitenkin vain kuvittelemaan sen ellet kiirehdi ja mene itse paikan päälle.
Museokortin kanssa kierrettyä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti