Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski ja toimittaja Saska Saarikoski ovat kirjoittaneet kirjan yhdestä ristiriitaisimmista, vaikuttavimmista ja monen mielestä ärsyttävimmistä miehestä ikinä. Lähes kukaan ei uskonut Donald Trumpin nousevan edes ehdokkaaksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, mutta tällä hetkellä edes vaalien voitto ei olisi enää Trumpilta kaukana. Kirja pureutuu tähän juuri nyt mylläävään ilmiöön joka on Trump.
Kirjan kannessa Trumpin naamataulu näyttää korostetun realistiselta HD-kammotukselta. Tämän oranssina loistava naama tulee esiin mustasta taustasta jokainen ihopoimu erottuen mikroskooppisen selkeästi. Kuva antaa hienon esimaun kirjasta, joka pureutuu pieniin yksityiskohtiin ja rakentaa kuvaa miehestä, joka on juuri tällä hetkellä maailman suurennuslasin alla.
Kirja onkin poikkeuksellisen ajankohtainen. Sitä oli vain muutama kuukausi aikaa kirjoittaa kun kävi ilmi, että Trumpin nimestä tuleekin vaaleissa yllättävän tärkeä. Silti kirja ei vaikuta missään vaiheessa nopeasti kokoon sutaistulta teokselta. Sitä lukee kuin kirjan mittaista ajankohtaista artikkelia ja huomasin viihtyvän sivujen äärellä kuin minkä tahansa hyvin kirjoitetun ja yksityiskohtaisen lehtiartikkelin äärellä. Kuin pidennetty sessio aamiaispöydässä Hesarin äärellä.
Kirjassa vinkattiin, että elokuussa voi odottaa toista ajankohtaista teosta Trumpista, kun Washington Postin tutkivien toimittajien ryhmä saa valmiiksi oman kirjansa Trump Revealed. Tässä kirjassa on muun muassa kohta, jossa Trumpin entinen naapuri muistelee Trumpin väkivaltaista käyttäytymistä nuorena. Tämä oli kavereidensa kanssa ajelleet ympäri naapurustoa, nämä näkivät ohikulkevan pojan, hyppäsivät pyöriensä selästä ja hakkasivat pojan kadulle "poikkeuksellisen hirveästi".
Kirjan suurin ansio on toimia juurikin aikalaisdokumenttina Trumpin vaalikampanjasta. Monet kirjassa esitetyt asiat varmasti nähdään seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana täysin eri valossa, mutta kyseessä onkin kuva juuri tästä hetkestä, tästä absurdista ajasta, kun maailma epäuskoisena seuraa vaalien tapahtumia ja kuuntelee tyhjiä lupauksia.
"Kun Trump valitaan presidentiksi, miljoonia työpaikkoja palaa Yhdysvaltoihin ja biljoonien dollarien verran uutta vaurautta syntyy. Naapurustoista tulee turvallisia, rajoista myös. Amerikkalaisperheet pelastetaan luvattomien siirtolaisten rikoksilta, veteraaneja kunnioitetaan ja kuri ja järjestys palaavat. Huonot kauppasopimukset neuvotellaan uusiksi, teollisuus palautetaan kunniaan ja eturyhmien korruptoiva valta murskataan."
Varsinaista Hunter S. Thompsonin tyylistä gonzo-journalismia ei kirjassa yritetä tehdä, vaikka kirjoittajat ovatkin paikan päällä tapahtumien keskipisteessä Yhdysvalloissa. Kyse on perinteisestä journalismin työstä, jolle kirjan muoto antaa kuitenkin vapauden laajoihin tulkintoihin, spekulaatioihin ja myös tietynlaiseen populistiseen viihdyttävyyteen, joka on ihan tervetullutta.Kirja ei yritä varsinaisesti olla hauska, mutta huomasin kuitenkin useaan otteeseen nauravani sille ääneen. Välillä taas vaistonvaraisesti laskin kirjan alas, katselin ympärilleni ja olin: "ei helvetti, mitä mä just luin". Huumori tulee siitä absurdista käsitteestä, joka on Trump. Tämän lausunnot, maailmankuva ja etenkin se tapa, jolla enemmistö ihmisistä tuntuu sokeasti kuuntelevan tätä, tekee kirjasta mustan komedian tyylisen ei-fiktiivisen teoksen, joka osaa olla välillä olla jopa pelottava.
Esimerkiksi The Art of The Dealin (Trumpin kuuluisa neuvotteluopas) kirjoittaja kertoo miten tämä "laittoi sialle huulipunaa" auttaessaan kirjan kirjoittamisessa ja nyt nimeäisi kirjan "Sosiopaatiksi". Nyt tämä sanoo Trumpista:
"Tunnen syvää katumusta siitä, että olin mukana esittelemässä Trumpia tavalla, joka toi hänelle laajempaa huomiota ja teki hänestä sympaattisemman kuin hän on. Uskon todella siihen, että jos Trump saa käsiinsä ydinasekoodit, se saattaa hyvinkin johtaa sivilisaation loppuun."
Hyvin kuvaavaa Trumpin persoonasta oli myös New Yorkerin kirjoittajan Mark Singerin pyrkimys löytää se Trump julkisten naamioiden takaa. Jotain aitoa inhimillisyyttä. Yritettyään aikansa Singer joutui toteamaan, että Trump oli onnistunut saavuttamaan "olemassaolon, jota sielun kolina ei häiritse".
Erityisen huvittavana/pelottavana pidin sitä faktaa, että 1980-luvulta lähtien Trump on saanut kunnian toimia esimerkkitapauksena lukuisissa akateemisissa teoksissa, kun on kirjoitettu narsistisesta persoonallisuudesta. Tässäkin kirjassa listattiin lukuisia.
Kielentutkijat taas ovat verranneet poliitikkojen puheita koululaisten kielitaitoon. Yleisesti poliitikkojen kieli oli 14 - 15 -vuotiaiden tasolla (!), kun taas Trumpin kieli oli 9 - 10 -vuotiaiden tasolla. Esimerkkinä tämä hieno pätkä poliittista retoriikkaa:
"Maamme on vakavissa vaikeuksissa. Emme voita enää. Ennen me voitimme, mutta enää emme voita. Milloin oli edellinen kerta, kun voitimme kauppasopimuksessa vaikkapa Kiinan? Ne murhaavat meidät. Minä voitan Kiinan koko ajan. Koko ajan."
Kirjassa matkustettiin Trumpin kotiseuduille Queensiin, jossa jututettiin Trumpin vanhempien naapureita. Trumpin isä, Fred, muistettiin kohteliaana miehenä, mutta Donaldia eläköityneet naapurit eivät kuulemma äänestäisi tämän "vanhanaikaisten mielipiteiden" vuoksi.
Mutta mitä mielipiteitä Trumpilla oikeastaan on? Tämä on pomppinut demokraattien ja republikaanien välillä ja muuttanut mieltään lähes kaikissa mielipideissään. Tämä on ollut abortin puolesta ja sitä vastaan, huumeiden laillistamisen puolella ja sitä vastaan. Ei tunnu olevan Trumpille tärkeää mitä tämä puhuu, kunhan tämä saa olla äänessä ja kun tämä on äänessä niin kansa kuuntele. Mieluummin Trump puhuukin vaalitilaisuuksissa itsestään kuin oikeista aiheista ja kun ei oikeastaan sano mitään, on helppoa kuulostaa rehelliseltä.
Kirjassa pohditaan miten nykypäivänä juuri mokailu, tunteista puhuminen ja ylilyönnit lisäävät autenttisuuden vaikutelmaa. Johdonmukaisuus taas tulkitaan laskelmallisuudeksi ja siksi valheelliseksi. Psykologian professori Michael Lynch kutsuu tätä katkoajatteluksi. Sosiaalisen median kyllästämät aivomme tulkitsevat todellisuutta sarjana hajanaisia faktanpätkiä, joten johdonmukaista ajattelua ei edes odoteta enää muiltakaan.
Tämä kirja auttoi paremmin ymmärtämään koko Trump-ilmiötä ja ihmisten suhtautumista tähän. Trump on aikamme synnyttämä tuote. Ihminen, joka vaikuttaa päällepäin ontolle ja vähän epämiellyttävälle ja joka luultavasti on sitä sisältäkin päin. On äärettömän mielenkiintoista nähdä mitä tulevissa Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa käy ja väitän, että tällä kertaa erityisesti tulos vaikuttaa meille Eurooppaan asti.
Laura Saarikoski, Saska Saarikoski, 2016, Trump − mies kuin Amerikka, HS-Kirjat, arvostelukappale
Muista seurata Twitterissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti