22.9.2016

Pieni kirjapuoti Pariisissa




Pieni kirjapuoti Pariisissa on Saksalaisen Nina Georgen tuore kirja, joka on käännetty jo 30 kielelle. Suomessakin se on tuntunut saavan jonkin verran suosiota ja kirjallisuutta ylistävä tarina tuntuu uppoavan ainakin minun kirjalliseen blogikuplaani. Paitsi, että... olin kuullut sen olevan paikoin melko imelä.


Kirja tosiaan näyttää siltä, kuin se kuuluisi Instagram-kuvaan, jossa rekvisiittana on ainakin kuppi lattea, pari kissaa ja ehkä pari jotain hiton kuppikakkua sängyllä. Sanalla sanoen kirja näyttää koristeelliselta. Se näyttää siltä kuin sisältö olisi makeaa mössöä ja on totta, että osin näin onkin. Kirja on koristeellinen niin ulkoa kuin sisältäkin, mutta ehkä se vaatii vain hieman avointa mieltä?

Nina George
Jos kyseessä olisi kirjan sijasta vaikka Jean-Pierre Jeunetin leffa ja siinä olisi täysin sama juoni, en varmasti edes valittaisi imelyydestä. Se olisi mielestäni oikeutettua tyylittelyä. Miksi siis tunnen, että tässä kirjassa se ajoittain häiritsi?

Ehkä elokuvan kerronnassa tosiaan tuntuu siltä, että joku kertoo sinulle tarinaa; kirjaa lukiessa taas sinä aina omalta osaltasi luot tarinaa päässäsi. "Imelistä" ajatuksista saat siis syyttää kirjailijan lisäksi myös itseäsi ja ehkä kohtaat sieltä itsestäsi samalla puolia, joita et halua kohdata. Jos taas olet ok itsesi kanssa ja omaat sen avoimen mielen, niin olet valmis kohtaamaan useampia puolia itsestäsi. Mene ja tiedä.

Lukiessa oli tosiaan hankala olla ajattelematta tarinaa elokuvana. Georgen tyyli kuvata maailmaansa oli hyvin visuaalinen ja tarina kulki kuin elokuva. Ihan hyvä elokuva vieläpä, pidin kovasti näkemästäni. Pidinkö siis myös lukemastani? Niin kai sitten.

Mutta se tarina... Se kertoi Pariisilaisen kirjapuotilaivan kauppiaasta Jean Perdusta, joka oli 21 vuotta sitten menettänyt suhteen rakastamaansa naiseen. Perdun löytäessä naisen jäljiltä vanhan, avaamattoman kirjeen, tämä lähtee matkalle halki Ranskan jokien ja pikkukylien. Mukaan lähtee jokseenkin omalaatuinen kirjailija Max ja joukko vain kasvaa matkan varrella.

Perdu ei ole "pelkkä" kirjakauppias. Hän on ennemminkin kirja-apteekkari, sielunlukija, joka osaa löytää ihmiselle juuri oikean kirjan tämän vaivoihin. Jos avioliitto ei ole toivotunlainen tai elämä on kulkenut väärään suuntaan, löytyy vaivaan juuri oikea kirja. Samalla tavalla tämä on oikea kirja, juuri oikealle ihmiselle. Jotenkin näistä hahmoista ja kappale toisensa jälkeen tapahtuvista tarinankäänteistä tuli mieleen Arto Paasilinnan tyyli.

Kirjasta jäi siis hitusen imelä jälkimaku, mutta niin jää suklaastakin. Suosittelen avointa mieltä lukemiseen ja pyri erityisesti visuaaalisesti kokemaan kirjan maailma siellä pääsi sisällä. Se on nimittäin paikka paikoin todella näkemisen arvoinen.


Nina George, Pieni kirjapuoti Pariisissa, 2016, Bazar, arvostelukappale


1 kommentti:

  1. Hmm... Luulin kyllä jo alkaneeni blogisi lukijaksi, mutta ilmeisemmin en? No, nyt täällä sitten :D Olet oikeassa tuosta kirjan kannesta, se todellakin näyttää juuri instagram-kuvaan sopivalta!

    Tiia

    VastaaPoista