10.3.2020

Saara Turusen Sivuhenkilö-romaanista elokuva



Saara Turunen kirjoitti Sivuhenkilö-romaanin eräänlaisena reaktiona tämän esikoisromaanin jälkeiseen elämään. Siinä käydään läpi kokemuksia ja odotuksia vuoden ajan kirjailijan elämässä. Miten sitä tavallaan aina jää sivuhenkilöksi. On jännittävää nähdä miten näin hienovarainen tarina taipuu elokuvaksi.


Saara Turunen on yksi mielenkiintoisimmista suomalaisista kirjailijoista ja tämän näytelmät ovat todella antaneet katsojilleen ajateltavaa ja hupia. Turusen tavassa käsitellä laajoja aiheita henkilökohtaisesti tämän vaivihkaisessa huumorissa on jotain universaalisti vetoavaa.

Turusen esikoisromaanista Rakkaudenhirviö kirjoitin Lukupinoon täällä. Näytelmästä Tavallisuuden aave kirjoitin täällä ja näytelmästä Medusan huone täällä.

Sivuhenkilö on monella tapaa vähäeleisin Turusen tuotannosta. Se kertoo kirjailijan arjesta. Rahahuolista, perheestä ja epävarmuuksista. Se kertoo mitä tunnustus ja sen tavoittelu tekee ihmiselle, joka tekee luovaa työtä. Turuselle tyypilliseen tapaan se tuo esiin sukupuolittuneita rakenteita ja niissä edelleen kyteviä eriarvoisuuden pesäkkeitä.

Se kertoo myös juuri erään Hesarin toimittajan arvostelusta ja sen tuomasta keskustelusta. Miten kirjailija joutuu puolustelemaan teoksensa yhteiskunnallista arvoa ja miten tämä ei haluaisi kirjaa kutsuttavan "nuoren tytön kasvutarinaksi", kun tarkoitus oli puhua jostain syvemmästä perheiden ja tapakulttuurien pinnan alla. Kirjailija puhuu toimittajalle, vaikka ei tiedä kiinnostaako tätä edes:

"Puhun tavallisuudesta ja normaaliudesta, siitä, että mielestäni niiden tavoittelu kätkee tuhoisia voimia. Puhun sellaisesta mykkyydestä, jonka tunnen usein vallitsevan kotimaassani, siitä miten se olisi yhä vain siirtyvä sukupolvelta toiselle, sillä lapset jäljittelevät vanhempiaan ja sillä tavalla syntyy se jokin, jota kutsumme kulttuuriksi. Puhun Virginia Woolfista ja Mozartista, absoluuttisesta sävelkorvasta, ja siitä minkälainen vaikutus luokkayhteiskunnalla ja sukupuolella on siihen, mitä yksilöt tavoittelevat."


Tavallaan Sivuhenkilö on kirjana sen tekijän oman mielipiteen ja äänen vahvistamista esikoiskirjan kritiikin alla. Osoitus siitä, että kirjailijalla tosiaan on sanottavaa ja lukijan omat ennakkoluulot korkeintaan estävät sen näkemästä. Henkilökohtainen on tärkeää riippumatta kirjailijan iästä tai sukupuolesta. Sivuhenkilöä lukiessa tunsin lukevani jotain tärkeää.

Sivuhenkilön elokuvaoikeudet on ostanut Tekele Productions Oy ja uutta romaaniakin voidaan taas odotella saapuvaksi 2021. Hieman jännittää millainen elokuvasta tulee ja huomaan, että on ylipäätään ilo odottaa pitkästä aikaa jotain suomalaista elokuvaa tulevaksi. Suurta luottamusta ainakin luo se, että Turunen kirjoittaa käsikirjoitusta itse. Tuottaja Miia Haavisto Tekele Productionsilta sanoo:

"Teos on paitsi riemastuttava ja hieno niin myös erittäin visuaalinen. Kehittely- ja kirjoitustyö etenevät hyvin ja Turunen kirjoittaa käsikirjoitusta itse. Suomen elokuvasäätiö on tukenut ja tukee työskentelyä. On ihanaa, että ihailemani taitava ja omaääninen teatterintekijä ja kirjailija on ottanut tämän haasteen vastaan."
















*mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti