torstai 1. syyskuuta 2016

Näyttelykeskus WeeGee




Retki Espooseen 10 vuotta täyttäneen näyttelykeskus Weegeen museoihin oli minulle lajissaan ensimmäinen. Yllätyin keskuksen koosta ja ihan yleisestä vaikuttavuudesta. Entisen kirjapainon tilat tarjosivat ihan loistavat puitteet taiteen ja historian esittelyyn ja Espoossa tulikin vietettyä useampi tunti kuin olisin arvannut. Kamera räpsytti reissun aikana jonkin verran ja annankin tällä kertaa kuvien puhua enemmän kuin itse voisin sanoa.

Sisäänpääsy keskukseen on aikuiselta 12 euroa ja se kattaa kaikki museot. Itse laitoin tietysti taas museokortin vinkumaan ja täytyy taas todeta sen olevan ihan täydellinen keksintö. Parkkipaikan etsintä oli muutaman mutkan takana ja sen suhteen kannattaa olla kärsivällisyyttä. Itse keskus on suhteellisen helppo löytää. Todella pidin siitä miltä tämä vanha ja tyylikkään harmaa rakennus näytti sateisena päivänä.



Museoretki ajoitettiin Rut Brykin näyttelyn mukaan Emmassa (Espoon modernin taiteen museo), joka jatkui enää muutaman päivän. Bryk oli suomalainen keraamikko, joka teki merkittävän uran Arabialla.

Brykin töiden kuvailtiin olleen aikanaan moderneja. Se modernin henki tosiaan paistoi niistä läpi edelleen. Joitain mosaiikkimaisia töitä katsellessa tuli mieleen miten hienosti ne sopisivat jonkin scifi-leffan avaruusaluksen seinää koristamaan.


Perinteisemmätkin työt olivat todella hienoja ja inspiroivia. Näyttelyn nimi "Taikalaatikko" tosiaan avautui tämän kulmikkaita teoksia katsellessa. Kennomaiset seinäkoristeet, värikkäät reliefit ja ne lukuisat ykstyiskohtaiset kaiverrukset saivat pysähtymään pitkiksi ajoiksi ääreensä. Onneksi ehdin vielä nähdä tämän. Niin Arabian ja suomalaisen keramiikan historian vuoksi ja myös tämän hienon taiteilijan vuoksi.




Brykin näyttelyn lisäksi Emmasta löytyi vielä Turppi-ryhmän Turppi leikit, joka on kokeellisen suomalaisen videotaiteen suunnannäyttäjiä ja tietysti kova kattaus taidetta Emman lukuisissa saleissa. Turppi leikit oli tosiaankin leikkisä, luonnonläheinen ja etenkin niin valloittavan kasarimainen.



Sitten pieniä tuokiokuvia siitä muusta kovasta kattauksesta. Etenkin Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely "Kosketus" teki vaikutuksen.





Kellomuseo oli suhteellisen pieni, mutta sitäkin tiiviimmin pakattu museo Weegeen alakerrassa. Kellojen historian lisäksi nautin tietyistä populaarikulttuurin viitteistä esimerkiksi James Bondin kellon muodossa. Mahtavinta oli tietysti nähdä itse Boba Fettin taskukellolaskin MQ-1 vuodelta 1977. Se on se härpäke, jota Fett aina välillä räpläili vasemmassa ranteessaan.


Kellomuseon vieressä sijaitsee viihtyisä SIS. Deli+Café, jossa ei nyt kuitenkaan ehditty käväisemään. Se jokaisen museon pakkovierailun kohde, museokauppa, sijaitsi myös aivan kellomuseon vieressä ja oli täynnä muun muassa todella päheän näköisiä taidekirjoja.



Espoon kaupungin museo KAMU, sijaitsee myös Weegeen alakerrassa. Tällä kertaa se tuli kierrettyä melko nopeasti, mutta näyttelyt antoivat silti paljon. Totta puhuen Espoo on aina ollut minulle melko epäkiinnostava kaupunki noin niinkuin historiallisesti. Tämä museokäynti taas todisti miten jokaiselta paikalta kuitenkin löytyy se tarinansa. Silmät avaava reissu siis.


Kamussa sai itse testata teollista suunnittelua

Pienoismalli 1500-luvun talonpoikaiskylästä


Lelumuseo Hevosenkenkä on museo, joka houkutteli minua eniten Weegeeseen. Olen keräillyt leluja jo kauan, mutta en ole vielä kertaakaan vieraillut oikeassa lelumuseossa. Vitriineissä oli leluja monelta vuosikymmeneltä ja minulle mielenkiintoisimmaksi muodostuivat ne 70-80-luvun esillepanot. Siellä olivat ne tutut Masters of the Universe ja Star Wars -lelut. Ei yhtä paljon kuin omissa kaapeissa, mutta... kuitenkin.

Tykästyin ihan simona tähän peltileluun sirkusareenasta

Ehkäpä parasta lelumuseossa oli kuitenkin yksi upeimmista junaradoista, joita olen ikinä nähnyt. Saatoin muuten jäädä leikkimään sen kanssa nolon pitkäksi aikaa.



Näyttelyiden jälkeen saattoi piipahtaa vielä Futuro-talossa, jota pääse tutkailemaan Weegeen pihalle vielä 18.9 asti. Tämä hiihtomajaksi kaavailtu futuristinen rakennus on kiehtonut minua lapsesta saakka, joten oli mielenkiintoista viimein päästä sisälle asti kurkkaamaan.


Rakennus on tehty jonkinlaisesta muovista, jonka hartsi luultavasti tekee siihen pistävän hajun. Muutoin oli melkoinen elämys päästä tutkailemaan rakennusta ja paikalla oli myös osaavaa henkilökuntaa kertomassa Futuron historiasta.


Odotan innolla Weegeen tulevia näyttelyitä ja nyt minulla on hieno tekosyy vierailla silloin tällöin Espoossakin (muitakin kulttuurivinkkejä Espooseen voi mielellään laittaa kommentteihin). Henkikökunta oli superkivaa ja itse rakennus vetoaa minuun. Näyttelykeskus Weegeen sivuihin voit tutustua täällä ja museokortista lisää tietoa täällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.