sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Komisario Palmun erehdys



Helsingin kaupunginteatteri toi ensimmäistä kertaa teatterin lavalle Mika Waltarin luoman komisario Palmun. Elokuvista tuttu, yrmeä komisario oli varmasti monelle aikamoinen pläjäys nostalgiaa. Palmu on hahmo, joka kuuluu suomalaisten kulttuuriseen kuvastoon ja kaupunginteatteri antoi tälle arvoisensa kohtelun.

Komisario Palmun erehdys kertoo toimettoman miljonäärin ja parantumattoman huithapelin Bruno Rygseckin murhasta. Tämä löytyy kostean illan jälkeen kuolleena kylpyaltaastaan ja Palmu huomaa heti asiassa olevan jotain mätää. Rygseckin kartano on täynnä ihmisiä, jotka tuntuvat tavalla tai toisella liittyvän murhaan ja Palmun on kumppanieen Kokin ja Virran kanssa selvitettävä vyyhti.

Tarina sijoittuu 30-luvun Helsinkiin ja tapahtumapaikkana on lähes koko ajan Rygseckin kartano. Teatterin lavalla ajankuva oli saatu hienosti taltioitua Sari Salmelan puvustuksella sekä Katariina Kirjavaisen lavastuksella. Kartanon sali jyrkkine portaineen ja funkis-sisustuksineen oli näyttävä ja juuri oikealla tavalla vähän uhkaava. Pidin kovasti valikoiduista puvuista. Olisi ollut helppo laittaa jokainen mies kolmiosaiseen, tummaan pukuun, mutta jokaisen hahmon puku tuntui heijastelevan tämän omaa persoonaa.


Mikko Kivinen, Vappu Nalbantoglu, Leena Uotila, Antti Peltola, Aino
Seppo, Iikka Forss
Kuva  © Henrik Schütt 

Lavalla tapahtui melko paljon koko ajan vaikka Palmun murhamyysterit eivät varsinaisella toiminnalla juurikaan mässäile. Lava muuntautui lennosta ja oli tunne, että tässä katsotaan todella perinteistä näytelmää. Mitään ei modernisoitu vaan kunnioitettiin tarinaa.

Todella monipuolisen kirjailijan Mika Waltarin luoman Komisario Palmun saappaisiin oli astunut Mikko Kivinen. Kai sitä voisi sanoa, että tämä samalla astui Joel Rinteen saappaisiin, niin legendaariseksi Rinne Palmun hahmon teki Matti Kassilan ohjaamissa Palmu-leffoissa.

Kivisestä löytyi oikeanlaista karismaa Palmuun. Rinteen Palmussa oli se hauska puolensa kaiken yrmeyden keskellä ja Kivinen ehkä ihan hitusen enemmän tutkaillut juuri tätä puolta Palmussa. Olin kuitenkin kiitollinen, että hauskuttelun puolelle ei lähdetty liikaa. Kivisen rooli oli myös hitusen vähemmän fyysinen kuin Rinteen, joka tuntui näyttelevän koko kehollaan. Kivisen karisma oli hiljaisempaa, mutta yhtälailla voimakasta.

Jopa Risto Kaskilahti veti roolinsa Palmun apulaisena, Kokkina, todella hillitysti. Jos Vampyyrien tanssin suhteen tätä moitin liioittelusta, niin nyt ei tästä ollut jälkeäkään. Ja kyllä. Tämä esittää sen Kokin suosikkikohtauksen elokuvasta ja laulaa Silmät tummat kuin yö. Toinen apulainen, Iikka Forssin esittämä Virta, oli taas yksi kiinnostavimpia hahmoja lavalla. Iikka Forss teki ilmeikkään ja hienovaraisen tulkinnan, jossa oli myös kaikuja sinne elokuvien, Matti Raninin tulkitsemaan Virtaan.


Risto Kaskilahti, Iikka Forss, Mikko Kivinen
Kuva © Henrik Schütt

Bruno Rygseck nähtiin lavalla flashbackkien muodossa ja Jari Pehkosen tavassa tulkita hahmo tuli elävästi mieleen Alisteir Crowley. Niin demonimainen tämä oli pirunsarvissaan ja aamutakissaan. Vain Brunon täti Amalia oli näytelmässä pelottavampi hahmo. Leena Uotila on yksi lempinäyttelijöistäni ja Amalian rooli sopi tälle täydellisesti. Harva pystyisi olemaan niin hauska ja niin uhkaavaa samaan aikaan.


Risto Kaskilahti, Leena Uotila, Mikko Kivinen
Kuva © Henrik Schütt

Eniten minua näytelmässä kiinnosti miten Aimo Rykämön hahmo oli esitetty. Pentti Siimeksen suoritus elokuvassa on jäänyt vaikuttavuudessaan mieleen, joten ajattelin, että Antti Peltolan olisi hankala saada minua unohtamaan vertailu Siimekseen. Peltola oli kuitenkin valinnut melko erilaisen tien roolin kuvaamiseen kuin Siimes. Molemmat esittävät hahmon korostetun hermostuneena, mutta Peltolalta uupui tietty röyhkeys, joka Siimeksen roolista paistoi läpi. Rykämö oli näytelmän koominen ilopilleri ja tarjosi yleisölle monet naurut.


Mikko Kivinen, Antti Peltola
Kuva  © Henrik Schütt 

Jos näytelmästä olisi aivan pakko nostaa joku ylitse muiden, olisi se Eero Saarinen "Batlerin" roolissaan. Brunon miespalvelija kaikessa kömpelyydessään ja koomisuudessaan varasti aina lavalle tullessaan huomioni. Todella hienoa rooliin heittäytymistä ja komediallista ajoitusta Saariselta.


Mikko Kivinen, Eero Saarinen, Risto Kaskilahti, Iikka Forss
Kuva  © Henrik Schütt

Kokonaisuudessaan näytelmä oli nautittava perinteisyydessään. Tunnelma oli kuin Palmu-elokuvissa ja tätä yleisö varmasti toivoikin. Minä ainakin. Kassilan elokuvien yleinen tunnelma on nimittäin erityislaatuinen. Palmut ovat dekkareita, mutta hauskoja sellaisia. Ne liikkuvat aivan normaalin elämän keskellä, mutta niissä on aivan erityislaatuisen pahaenteinen ilmapiiri. Ne lähes mystisellä tavalla tunnustelevat jotain pimeää osaa ihmisissä, ollen samalla kevyttä viihdettä.

Palmu, Kokki ja Virta. Kuva: Yle.fi

Komisario Palmun erehdystä pidetään parhaimpana Palmu-tarinana ja vaikka en itse ihan samaa mieltä olekaan, niin ainakin tästä varmasti syntyy parasta teatteria. Toisaalta olisi todella mielenkiintoista nähdä mitä kaupunginteatteri saisi aikaan vaikka Kaasua komisario Palmun kanssa.

Näytelmä kulki eteenpäin paikoin hidastempoisesti, mutta ainakin toisella puoliajalla tahtikin jo piristyi. Näytelmän viehätys perustui hahmojen keskinäiseen reagointiin, jota oli runsaasti. Etenkin se Aimo Rykämö oli joka paikassa ja Pekka Huotarin esittämä pahansisuinen insinööri Vaara. Näyttelijät toivat esiin jotain lämmittävän vanhanaikaista ja tekivät tarinasta uskottavan. Kukapa ei pitäisi oikein kunnon murhamysteeristä. Sellainen tämä oli.

Esitys on nähtävissä Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä. Ensi-ilta oli 24.8. ja ohjaajana toimi Waltarin lapsenlapsi Joel Elstelä. Lisätietoja ja lippuja löytyy teatterin sivuilta täältä.




Rooleissa: Mikko Kivinen, Risto Kaskilahti, Iikka Forss, Pekka Huotari, Vuokko Hovatta, Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Antti Peltola, Kalle Pylvänäinen, Eero Saarinen, Aino Seppo, Leena Uotila, Tom Wentzel
Alkuperäissovitus ja ohjaus: Joel Elstelä
Dramaturgia: Raila Leppäkoski
Lavastus: Katariina Kirjavainen
Puvut: Sari Salmela
Valosuunnittelu: Kari Leppänen
Äänisuunnittelu: Mauri Siirala
Naamiointi ja kampaukset: Henri Karjalainen ja Taina Tervo 
Esitys nähty medialipulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.