Gene Wilder kuoli vasta alkuviikosta ja on ollut ilo huomata miten lämmöllä tätä on muisteltu. Olen komedianörtti ja Wilderin elokuvat osaltaan muovasivat minua silloin nuoruudessa kun elokuvat vielä analysoitiin puhki välitunneilla. Erityisesti yhteistyöt Richard Pryorin ja Mel Brooksin kanssa jäävät ikuisesti suosikkeihini. Näyttelemisen jälkeen Wilder aloitti kuitenkin vielä uuden uran kirjailijana ja tämä puoli koomikosta oli jäänyt minulta vaille huomiota.
Käyskentelin taas kirjastossa tänään ja huomasin, että Wilderille oli pystytetty oma muistohylly, josta saattoi lainata tämän elokuvia. Joukossa seisoi myös yksi yksinäinen kirja ja tiesin, että minun on luettava se heti. En halunnut rikkoa hyllyn hienoa asetelmaa, joten leiriydyin kirjastoon muutamaksi tunniksi ja nautiskelin kirjan loppuun yhdeltä istumalta.
 |
| Gene Wilder, Kuva: Richard Drew |
What Is This Thing Called Love? on Wilderin kokoelma tarinoita vuodelta 2010. Jotenkin hämmennyin, että kokoelma oli niinkin tuore sillä (hieman kauheaa sanoa, mutta...) mielessäni Wilder oli tavallaan menneisyyden hahmo. Tämä edusti minulle jotain "vanhoja aikoja", joihin tunsin nostalgiaa.
Jäin kirjastoon lukemaan, koska Wilder oli minulle tärkeä hahmo, mutta itse tarinatkin pitivät tehokkaasti kiinni tuolissa. Ne oli helppo kiinnittää amerikkalaisen kirjallisuuden jatkumoon, jossa kuvataan sotien jälkeisen sukupolven arkista kasvua ja arkisia ihmissuhdehuolia. Tarinat eivät olleet varsinaisesti koomisia, vaikka useasta löytyikin todella hauskoja hetkiä. Tai ehkä niitä tuli vain paikoin luettua Wilderin äänellä.
Tarinoiden keskiöön nousivat parisuhteet. Yleensä suhteellisen tuoreet tai lyhyet sellaiset. Kerronta painottui rankasti dialogiin ja Wilder tosiaan tuntuikin hallitsevan tämän tyylin ja etenkin sen rytmin. Tarinat uivat tajuntaani kuin lyhytelokuvat yksi toisensa jälkeen. Pystyin näkemään, maistamaan ja tuntemaan kaiken. Jälleen visuaalisen taiteen edustaja onnistui luomaan tekstin kautta hyvin visuaalisen maailman.
Tarinoiden suhteet esiteltiin tavalla, jossa suhteen kumpikin osapuoli pääsi kuuluviin. Wilder tuntui kokoelmassa tutkivan sitä tapaa, jolla parisuhde voidaan kokea monella aivan eri tavalla, kun sitä tarkastellaan eri ihmisten näkökulmasta. Joko suhteen osapuolien tai sitten jonkin ulkopuolisen tahon silmillä. Sosiologi sisälläni nauttikin kirjasta ehkäpä eniten.
DAVID
Now what do I do? I like her so much that my body is quivering, but I can't just knock on her door at this hour and say, "Here I am! Could I have some more kissing, please?"
LILY
A little after midnight there was a knock at my door.
Gene Wilder, 2010, What Is This Thing Called Love?, St. Martin's Press
Katso myös:
Aziz Ansari - Modern Romance
Billy Crystal
Live from New York!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti