Huomenna 7.8 on se viimeinen päivä käydä katsomassa huikea läpileikkaus The Pleasure of Play Touko Laaksosen, eli tuttavallisemmin Tom of Finlandin, taiteesta Helsingin Taidehallissa. Itselleni vastaan tuli paljon monipuolisempi taiteilija kuin olin odottanut. Laaksosen tapa pureutua kuvaamaansa kulttuuriin on itsessään kunnioitettavaa, mutta huomasin jääväni ihmettelemään sitä silkkaa teknistä taituruutta, joka tällä oli.
Taidehallin seinältä luin kehoituksen tarkastella Laaksosen kuvaamia hahmoja. Nämä ovat aikanaan hyvinkin vainottuja vähemmistöjä, mutta kuvista välittyy suurta iloa. Kaikki hymyilevät. En ollut oikeastaan ennen kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota.
Kun teoksia on piirretty, suomalainen homokulttuuri oli hyvin maan alla. Kruisailu tapahtui julkisiten vessojen ja puistojen liepeillä ja avointa itsensä ilmaisua oli lähes mahdoton harjoittaa.
Laaksosen teokset kuvaavat näitä hetkiä, joita miehet toistensa kanssa viettivät. Tämä kuitenkin on riisunut hetkistä kaiken häpeän ja syyllisyyden, jonka yhteiskunta niihin on tahtomattaan tai tahtoen asettanut. Miehet hymyilevät, mutta se ei jää siihen. Nämä ovat myös kiireettömiä ja rauhallisen oloisia. Mikään ei tapahdu nopeasti piilossa vaan ylpeästi esillä.
Tätä kiireettömyyttä korostaa myös se Laaksosen tekninen osaaminen. Rakastan sitä tapaa, jolla tämä on käyttänyt kynää töissänsä. Jokainen tekstuuri ja anatominen muoto on äärimmäisen tarkka ja tutkittu. Mitään ei ole tehty hutiloiden vaan jokainen yksityiskohta on harkittu. Erityisen iloinen olin kun pääsin näkemään myös Laaksosen tussitöitä. Sarjakuvien ystävänä oli mahtavaa nähdä niin täydellisiä ruutuja.
Suosittelen lämpimästi kiiruhtamaan Taidehallille jos tämä näyttely on vielä näkemättä. Tämä on laajin Tom of Finland näyttely ikinä ja koostuu Laaksosen taiteen lisäksi monenlaisista dokumenteista ja esimerkiksi avaavasta katsauksesta tämän käyttämiin referenssikuviin. Samalla voi napata vaikka museokortin mukaansa, sillä uusia mielenkiintoisia näyttelyitä on tulossa vaikka millä mitalla.
Tämä näyttely on myös muistutus siitä, että ainakaan maailma ei ole enää niin paskamainen paikka, etteikö tämänkaltaista näyttelyä voisi pitää julkisesti esillä. Itsestäänselvyys se ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti