10.6.2015

Lukupinon koomikot osa 1: Billy Crystal







Komedia on tärkeää. Minulle henkilökohtaisesti ja vakaasti uskon, että myös maailmalle yleisesti. Sen tarkoitus ei ole vain tuottaa halpoja nauruja vaan tuoda jotain esiin yhteiskunnasta, mitä muilla keinoin voisi olla vaikeaakin sanoa ääneen.


Siksi aloitan "Lukupinon koomikot"-sarjan (joo, tää on nyt se nimi ja parempaa en keksi), jossa nostan esiin erilaisia koomikoita, jotka itseeni ovat syystä tai toisesta vedonneet. Teen tämän erityisesti kirjallisuuden kautta. Koomikoiden kirjat ja elämäkerrat ovat pitkään kuuluneet vakiolukemistooni ja tämä on keino tuoda niitä viimein esille. Sen sijaan, että tekisin siis yhden ylipitkän tekstin eri koomikoista, niin keskityn nyt jokaiseen vuorollaan ihan rauhassa.







Ensimmäisen Lukupinon koomikon (kyseenalaisen) kunnian saa Billy Crystal. Tämä on koomikko, josta voi puhua elävänä legendana ja valitettavasti nämä koomikot alkavat olemaan vähissä ainakin omalle sukupolvelleni.

Crystal syntyi vuonna 1948 ja on tunnettu erityisesti New Yorkilaisena koomikkona. Crystal on suunnaton Yankees-fani ja jazzin ystävä. Iso osa tämän komiikasta on lähtöisin tämän perheestä ja juutalaisesta kulttuurista. Komiikka on perinteisiin nojautuvaa ja välillä jopa vanhanaikaisen oloista. Voisi sanoa, että Crystal ylläpitää showta, jossa käyttää vanhoja Broadway- ja vaudeville-manöövereita.

Kun Crystalin ura elokuvissa lähti todelliseen nousuun en oikeastaan edes pitänyt tästä silloin. Elokuvat itsessään olivat hyviä, mutta Crystalin tapa tehdä komediaa ei silloin vain viehättänyt. Tämä ennemminkin kasvoi minuun kiinni ajan myötä. Tai ehkä Crystal vain on meidän vanhojen pierujen koomikko.

Myöhemmin löysin tämän komiikan myös elokuvien ulkopuolelta. Minuun tietysti teki vaikutuksen Crystalin aika muun muassa Saturday Night Livessa, koska tämä sarja on minulle tärkeä, mutta myös tämän stand up-ura. Se vanhanaikaisuus, komedian rytmitys ja itsevarmuus, joka Crystalin showsta voi aistia, tekee tästä jotain suurempaa kuin pelkän vitsinkertojan. Juuri Crystalin stand upin tyylin voi tuntea myös tämän kirjoissa.

Still Foolin' 'Em: Where I've Been, Where I'm Going, and Where the Hell Are My Keys on Crystalin kirja vuodelta 2013. Siinä hän käy läpi elämäänsä New Yorkissa ja showbisneksessä. Kirja jakautuu paloihin, jotka ovat kuin lyhyitä stand up-rutiineita. Siksi suosittelen nauttimaan kirjan äänikirjana, joka luonnollisesti on Crystalin itsensä lukema.

Crystal todella ylläpitää kirjassa legendan statustaan, mutta ei häiritsevästi. Tämä kertoo läheisistään koskettavaan sävyyn ja samankaltaisella rakkaudella kirjassa puhutaankin vain New York Yakeesista. Crystalin 60-vuotispäivien kunniaksi Yankees otti tämän virallisesti pelaajakseen yhden päivän ajaksi. Odotettavasti tästä eleestä saamme siis lukea (tai kuunnella) pitkään.

700 Sundays on Crystalin Broadway-shown kirjaversio. Siinä Crystal pureutuu vielä syvemmälle lapsuuteensa ja perheensä edesottamuksiin 50-60-luvun New Yorkissa. Isän kuolema Crystalin ollessa 15-vuotias saa kirjassa ison roolin ja tämän tapa kertoa aiheesta on sekä koskettava että hulvaton. Tämä on mielestäni hyvän komiikan tuntomerkki. Komedian ja tragedian välimaastossa tasapainottelu. Crystal osaa tämän taidon.

Kirjoja lukiessa yllättyi miten Crystalin tarina oli osaltaan ryysyistä rikkauksiin tarina, mutta samalla tämä eli tähtien ympäröimänä jo pienestä pitäen. Isän jazz-muusikoista koostuva ystäväpiiri otti pienen Billyn omakseen ja tämän laajennettuun perheeseen kuului muun muassa Billie Holidayn kaltaisia artisteja.

Lavalla 700 Sundays-show on vangitseva ja on kokonaan katseltavissa alla näkyvässä videossa. Samalla suosittelen vilkaisemaan tuubissa myös Crystalin vanhoja Stand up-pätkiä ja vaikka Comic Relief- juontoja.

Samoin tämän Oscar-gaalan juonnot ovat melko legendaarisia ja Crystal häviää juontojen määrässä vain Bob Hopelle niillä yhdeksällä kerralla, joina tämä on nähty Oscarien lavalla. Itse jossain vaiheessa jo hieman kyllästyin tähän, mutta nyt tuntuu, että Oscarit tarvitsisivat hieman vanhanaikaista Crystal-showta piristykseksi. Moni ei tuo samalla tavalla vanhan viihdemaailman tunnelmaa lavalle kuin Billy.




Still Foolin' 'Em: Where I've Been, Where I'm Going, and Where the Hell Are My Keys, 2013, Billy Crystal, Henry Holt and co./Macmillan audio

700 Sundays, 2006, Billy Crystal, Grand Central publishing

1 kommentti:

  1. Mainio sarja, hienoa! Meillä kotona mies tuntee koomikot paremmin kuin minä, mutta kiinnostusta kyllä on tässäkin päässä. Billy Crystal on minulle tutumpi elokuvista kuin stand-upistaan, mutta voisin kuvitella kuuntelevani vaikka tuon äänikirjan. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista