17.2.2015

LIVE FROM NEW YORK!



It's Saturday Night Live!




Vaikka tuota legendaarista huutoa ei Suomessa ole usein totuttu kuulemaan, niin omaan elämääni se on jättänyt lähtemättömän jäljen. Olen komedianörtti. Olen totaalisen kietoutunut siihen mytologiaan, jota Bill Hicksin, George Carlinin, Lenny Brucen ja Richard Pryorin kaltaiset koomikot ovat onnistuneet omana elinaikanaan luomaan. He onnistuvat tuomaan esiin asioita yhteiskunnasta, joista muuten olisi hankala puhua. He ovat innostaneet uusia sukupolvia koomikoita tulemaan esiin ja pitämään yllä stand upin, tv-komiikan ja elokuvien kieroa ja naurettavaa puolta.

SNL aloitti taipaleensa 1975. Alkuperäiseen kastiin kuuluivat Dan Aykroyd, John Belushi, Chevy Chase, Jane Curtin, Garrett Morris, Laraine Newman ja Gilda Radner. Ei ole liioiteltua sanoa, että nämä nuoret koomikot muuttivat television luonnetta. Sittemmin kasti on vaihtunut useaan otteeseen ja se onkin osa SNL:n viehätystä. Ihmisiä tulee ja menee. Jotkut käynnistävät mittaviakin uria SNL:ssä ja toiset taas vaipuvat unholaan. Joitain SNL:ää ponnahduslautana käyttäneitä mainittavan arvoisia koomikoita ovat muun muassa Eddie Murphy, Bill Murray, Martin Short, Robert Downey Jr., Dana Carvey, Mike Myers, Adam Sandler, David Spade, Chris Farley, Chris Rock, Molly Shannon, Tina Fey, Amy Poehler, Jimmy Fallon, Will Ferrell, Bill Hader, Fred Armisen ja tässä tosiaan vasta raapaisin pintaa. Lista elää edelleen ja nykyisessäkin kastissa on kykyjä, joista varmasti tulemme kuulemaan vielä.

Yksi nimi joka tulee vielä mainita on shown tuottaja Lorne Michaels. Jos joku yksittäinen ihminen tulee mainita SNL:n taustalta, niin Lorne on se liima, johon shown henki kietoutuu. Tämä kuvaillaan isälliseksi hahmoksi, joka on herättänyt eri kastien jäsenissä niin pelkoa kuin kunnioitustakin. Niinä parina vuotena kun Lorne ei ollut puikoissa, SNL meni suoranaiseen syöksykierteeseen. Onkin mielenkiintoista ja vähän pelottavaa ajatella mitä showlle kävisi nykypäivänä ilman Lornea.

SNL ei ole sidottu näyttelijöihin tai aikaan samalla tavalla kuin useat ohjelmat. Esimerksi Eddie Murphyn ja Will Ferrelin lähdöt haavoittivat showta hieman. Myös juontaja Don Pardon kuolema varjosti viime vuonna showta. Tämä oli Lornen lisäksi ainoa henkilö mukana shown alkuajoista lähtien. Studio 8H 30 Rockissa ja Lorne ovat tällä hetkellä kuitenkin niitä ainuita voimia, jotka säilyttävät SNL:n yhtenäisen luonteen.
"The thing about SNL is that people leave and everybody says, "How is it going to go on without them?" And then the show goes on and it's such a testament to the structure that Lorne has set up and it's also a testament to the idea that change can be good, and new, fresh, young, interesting people are always around the corner"
-Amy Poehler

Tom Shalesin ja James Andrew Millerin kirja "Live From New York - An uncesored history of Saturday Night Live" (2002, Little, Brown and Company) tuo hienosti esiin SNL:n historian eri kastin jäsenten ja käsikirjoittajien kautta. Kirja koostuu kokonaan henkilöhaastatteluista, joissa ihmiset muistelevat menneitä rennon oloisesti. Kirja julkaistiin SNL:n 25-vuotis juhlavuotena ja vuonna 2014 julkaistiin kirjasta uusilla haastatteluilla rikastettu versio SNL:n 40-vuotis juhlallisuuksien kunniaksi.

Kirjassa valotetaan myös SNL:n synkempiä puolia. Osa SNL-mytologiaa on sen alkuaikojen huumehöyryinen ja kaaosmainen maine. Kastin jäsenet ja käsikirjoittajat elivät SNL:ää. Kyseessä ei ole pelkkä duuni vaan SNL:ää tehdään intensiivisesti ja usein läpi yön. Alkuaikoina tämä elämäntyyli sisälsi runsastakin huumeidenkäyttöä ja viimein John Belushin traagisessa kohtalossa SNL saavutti surullisen kuuluisan maineen joukkona villejä ja holtittomia koomikkoja. Valitettavasti myöhemmin Belushia suuresti ihaillut Chris Farley asteli idolinsa jalanjälkiä ja kuoli yliannostukseen 18.12.1997 samassa 33-vuoden iässä kuin Belushi.

Kirjassa käy ilmi miten kästin jäsenet joutuivat taistelemaan ajasta ruudulla. Näkyvyys oli kaikki kaikessa. Henkilökemiat, lahjakkuus ja röyhkeys kaikki vaikuttivat siihen ketä valittiin sketseihin ja kenen sketsit pääsivät lopulliseen lähetykseen. Myös sukupuolella tuntui olevan valitettava vaikutus ja useat naiskoomikot kirjassa toivat esiin epäkohtia miesvaltaisessa studiossa. Epäkohdat liittyivät ruutuaikaan ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omiin sketseihin. Etenkin Janeane Garofalo kuuluisasti kutsui useita SNL:n sketsejä lapsellisiksi ja homofobisiksi. Naiset tämä näki esitettävän liian sterotyyppisesti ja Garofalo lähtikin vain puolen kauden jälkeen kävelemään sarjasta pienen mediakohun saattelemana.

Useat pienet anekdootit shown jokapäiväisestä elämästä nivoutuvat hienosta kokonaiskuvan rakentamisen joukkoon. Kirjassa käsitellään NBC:n nousuja ja laskuja ja miten ne vaikuttivat SNL:ään, mutta myös hyvin pieniä tarinoita shown takahuoneista. Miten Lorne popsi koko ajan popcorneja ja miten käsikirjoittajat käyttivät huoneessaan "kusipurkkia" vessan sijasta. Jotkin ihmissuhteet hieman jopa yllättivät kirjaa lukiessa.

Tina Feyn "30 Rock"- tv-sarja tuli usein myös mieleen kirjaa lukiessa. Välillä tuntui kuin olisi lukenut raakaversiota 30 Rockin käsikirjoituksesta. Fey toimi SNL:n pääkäsikirjoittajana ennen kuin Lornen avulla siirtyi tekemään omaa sarjaansa. Tämä selkeästi on käyttänyt omia kokemuksiaan sarjassa ja jopa se kuuluisa kusipurkki vilahtaa eräässä jaksossa.

Kirjan uusissa luvuissa keskustellaan shown poliittisesta puolesta. On usein sanottu SNL:n vaikuttavan suuresti yhdysvaltojen presidentinvaaleihin ja showlla onkin pitkät perinteet ehdokkaiden parodioinnissa. Tärkeintä kuitenkin on miten uusissakin luvuissa käy ilmi miten elämä 30 Rockissa on oma mikrokosmoksensa. Ihmiset tulevat ja menevät ja joka viikko toivotetaan tervetulleeksi uusi juontaja ja musiikkivieras, mutta jotain säilyy muuttumattomana. Tämä henki, jota on hankala pukea sanoiksi tekee SNL:n. Itselläni siihen liittyy paljon muistoja. Nirvanan esiintyminen, vanhojen koomikoiden seuraaminen 70-luvulta huonoilta VHS-nauhoilta, Adam Sandlerin, David Spaden ja muiden oman sukupolveni koomikoiden nousu ja ennenkaikkea se läpitunkeva perheenomainen tunnelma vaikuttivat minuun


SNL on levittäytynyt laajasti muuhunkin populaarikulttuuriin (kuten vaikka tuohon kuvan Spidermaniin, joka minun oli tottakai pakko saada käsiini). Blues Brothersin ja Waynes Worldin kaltaisista sketseistä on tullut kuolemattomia myös valkokankaalla ja moni shown hahmoista on jäänyt elämään omaa elämäänsä puhetyyleissä ja nyttemmin myös internetin meemeinä. Kuvittele vaikka Kummeli tai Pulttibois potenssiin kymmenen. Shown kulttuurillinen vaikutus on ollut valtava. Useat, etenkin vanhempien kausien, kastin jäsenistä on seuloutunut SNL:ään erilaisten komediaryhmien kuten Second Cityn kautta. Toiset taas ovat tehneet omaa stand uppiaan. Billy Crystalin tyylisiä tapauksia lukuunottamatta ei monellakaan ole kuitenkaan ollut varsinaista ammatillista ennakkokokemusta SNL:n kokoisesta showsta. Tämä pitää shown niin tuoreena, että se tuo kulttuuriin koko ajan jotain uutta eikä ainoastaan kierrätä vanhaa.


Nyt sunnutaina 17. helmikuuta SNL vietti juhlia 40-vuotisen taipaleensa kunniaksi. Mukana oli tähtiä sekä entisistä kasteista, että juontajista ja musiikkivieraista. Lista on aivan liian pitkä tähän kirjoitettavaksi, mutta SNL-faneille koko kahden ja puolen tunnin show oli taianomainen. Kyseessä oli shown historiaa juhlistava tilaisuus, mutta mielestäni kyseessä oli samalla yksi SNL:n parhaista yksittäisistä jaksoista. Aivan jokainen pisti sunnuntaina parastaan musiikkivieraista näyttelijöihin ja etenkin käsikirjoittajat olivat poikkeuksellisen onnistuneita. Harvoin SNL:ssä on nähty näin tasalaatuisen hyvää jaksoa. Menehtyneitä SNL-perheen jäseniä muisteltiin lämmöllä. Mukaan lukien Jon Lovitzia, joka tuntui yleisössä toistuvasti olevan närkästynyt tästä suosionosoituksesta. Paul Simon ja Paul McCartney, molemmat SNL:n pitkäaikaisia ystäviä, esittivät unohtumattomat esitykset ja monet kastinjäsenet kuten Chevy Chase ja Eddie Murphy hautasivat sotakirveensä ja palasivat vuosikymmenten tauon jälkeen studio 8H:n lavalle. Harvoin samankaltaista komediallista lahjakkuutta on nähty saman katon alla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti